Lainaan kolumniotsikkooni jouluaattona Helsingin Sanomissa julkaistun Marko Junkkarin jutun otsikkoa. Hän kirjoitti Forssan kaupunginhallituksen kokouksesta, jossa poliitikot päättivät äänin 6–3, ettei suunnitellulla, yksityisvaroin valmistellulla lottapatsaalla ole sijaa Forssan torilla.
Hyväksyn lotat eri tavalla kuin forssalaiset. Demarivaikuttaja Minna Lintosen mukaan lottapatsas olisi ollut ”luunappi kaupungin työväestölle”. Lintonen on syntynyt vuonna 1962 ja oli yhden kauden eli vuodet 2003–2007 kansanedustaja. Hän on toiminut Forssassa kaupunginjohtajan sijaisena ja johtanut sekä kaupunginhallitusta että kaupunginvaltuustoa.
Junkkarin jutun mukaan Lotta-Svärd-säätiön toiminnanjohtaja on ollut Forssan kaupunginhallituksen päätöksestä tyrmistynyt. Erityinen aihe harmistua on se, että päätöksen taustalla ovat olleet vuoden 1918 tapahtumat. Historiassa 100 vuotta on kuitenkin hyvin lyhyt aika.
Palvellessani upseerina Puolustusvoimissa virkatehtäviini kuului käydä itsenäisyyspäivinä jättämässä sotaväen kukkatervehdys toisinajatelleiden haudoille. Mieleeni ei tullut, että olisin asettanut sisällissodan punaisen puolen toimet jollain tavalla huonommiksi kuin valkoisten toimet.
Lainaus tasavallan presidentti Sauli Niinistön 1.1.2018 sovinnon puheesta: ”Oppi näistä vaiheista meille on selkeä: on erilaisuutta, ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on oikeus olla eri mieltä. Sitä on osattava kunnioittaa, vaikka itse toisin ajattelisi.”
Kirjoitin tätä tekstiä 25. tammikuuta 2018. Tasan sata vuotta sitten senaattimme julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi ja seuraavana päivänä eli lauantaina 26.1.1918 sotaväki sai johtajan, kun kenraali Mannerheimin aikaisemmin saama tehtävä vahvistettiin.
Sisällissodan sotatoimet olivat jo silloin alkaneet Karjalan kannaksella. Siellä ottivat suojeluskunnat ja Viipurin punakaarti mittaa toisistaan.
Lottajärjestö perustettiin vasta vuonna 1921. Lottien merkitys sisällissodassa ei ollut erityisen suuri. Ensimmäiset vapaaehtoiset naisryhmät olivat kuitenkin mukana suojeluskuntalaisten kahvittamisessa ja muonittamisessa.
Vuosina 1939–1944 lotat olivat sodan ajan sotaväen tärkeänä tukijana. Rintamatehtävissäkin toimi noin 20 000 lottaa ja lotat vapauttivat tehtävillään ja toimillaan kenttäarmeijan riveihin noin 25 000 miestä. Rauhansopimuksen mukaan lottajärjestö lakkautettiin syksyllä 1944.
Edellä mainittu viime vuoden joulukuinen uusi ”Forssan ohjelma” ei vie lottien kunniaa eikä oikein tee kunniaa työväestöllekään.
Lauri Väättänen
Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa sekä muutakin maailman menoa