Maija Karala
Talvisessa metsässä voi järeän kuusen oksistosta kuulua korkeaa, ohutta piiskutusta ja sirinää. Hento ääni jää helposti huomaamatta, eikä moni yli viisikymppinen edes pysty sitä enää kuulemaan. Siellä juttelevat hippiäiset, Suomen ja koko Euroopan pienimmät linnut.
Hippiäinen tuntuu kuuluvan keijukaistarinoihin, tai tosimaailmassa korkeintaan tropiikin pilvimetsiin. Se painaa vain vähän enemmän kuin paperiarkki, mutta mitättömän pienessä ruumiissa elintoiminnot käyvät kiihkeästi. Lintu ei pysähdy hetkeksikään ja on hiljaa tuskin sekuntia pidempään. Tiheässä kuusikossa se onkin aivan tavattoman vaikea valokuvattava.
Suomen toiseksi pienin lintu, peukaloinen, on ulkoisilta mitoiltaan vain aavistuksen hippiäistä suurempi, mutta tuplaten painavampi. Niin hento hippiäinen on paksun höyhenpukunsa sisällä!
Hippiäinen on hyönteissyöjä. Sen täytyy elossa selvitäkseen syödä päivittäin noin puolet omasta painostaan, eli kolmisen grammaa ötököitä. Tuntuu uskomattomalta, että iso osa hippiäiskannasta yrittää silti sinnitellä Suomessa läpi talven.
Ne ottavatkin valtavan riskin. Ankarina talvina – viimeksi vuonna 2010, sitä ennen 1987 – melkein koko talvehtiva hippiäiskanta kuolee.
Selvinneillä on kuitenkin puolellaan etu verrattuna lajitovereihinsa, jotka muuttavat Euroopan leudommille seuduille. Ne ehtivät vallata ensin parhaat pesäpaikat. Aivan pian, kunhan lumet alkavat sulaa ja hyönteiset heräillä, hippiäiset jo aloittelevat pesimispuuhiaan.
Hippiäiskoiras laulaa säveleltään keinuvaa laulua hurjalla nopeudella. Koiraan voi tunnistaa siitä, että päälaen keltaisen laikun keskellä on tulenpunainen juova – jos se on joskus tarpeeksi pitkään paikallaan.
Yhdessä hippiäispari rakentaa kuusen oksaan taidokkaan ja lämpimän pesän jäkälistä ja höyhenistä. Koko komeuden ne punovat kokoon hämähäkinseiteillä. Eristyksen täytyy olla kunnossa, sillä munat ja vastakuoriutuneet poikaset ovat vain gramman painoisia ja paleltuisivat ulkoilmassa melkein silmänräpäyksessä. Untuvapesässä kelpaa kasvattaa hippiäisten uusi sukupolvi taistelemaan seuraavankin talven eloonjäämisestä.
Hippiäinen painaa vain vähän enemmän kuin paperiarkki.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 22.2.2018 julkaistusta lehdestä