Eilen vietettiin ystävänpäivää. Maailmalla sitä pidetään yleisesti rakkauden ja parisuhteen juhlana, mutta Suomessa se on saanut persoonallisen tulkinnan nimenomaan ystävyyden päivänä.
Meille ihmisille ystävyys voi parhaimmillaan olla elinikäinen side, josta on niin iloa kuin tukea vaikeina aikoina. Mahtaako eläinmaailmassa esiintyä mitään vastaavaa?
Entisaikoina tutkijat ajattelivat, että ystävyys on ihmisen erityispiirre. Luonnoneläinten ajateltiin solmivan tiiviitä suhteita vain lähisukulaistensa kanssa. Muunlaiset aikuisten eläinten ryhmät olivat joko satunnaisia yhteenliittymiä, kuten kalaparvet, tai sitten aggressiiviset villieläimet estivät verenvuodatuksen vain ankaran arvojärjestyksen avulla.
Käyttäytymistutkimuksen legenda Konrad Lorenz kirjoitti 1940-luvulla, että eläimet voivat ystävystyä kyllä ihmisen kanssa – hän kirjoitti lämpimästi suhteestaan koiriinsa – mutta eivät keskenään.
Nyt ajatus tuntuu kummalta. Miksi eläimillä olisi kyky ystävyyteen, jos sitä ei luonnossa koskaan esiinny?
Uusissa tutkimuksissa onkin selvinnyt, että tavallisesti tarkkanäköinen Lorenz oli tässä asiassa väärässä. Monenlaisilla eläimillä rotista apinoihin ja lepakoista kaloihin on suhteita, joita ei voi juuri muuksi nimittää kuin ystävyydeksi.
Esimerkiksi kokeissa, joissa rotta suljetaan ahtaaseen putkeen, ja toiselle annetaan mahdollisuus halutessaan vapauttaa se, pelastaja rientää tassut vipattaen paikalle auttamaan. Erityisen kiireesti se auttaa rottaa, jonka kanssa on ystävällisissä väleissä, olipa se sukua tai ei.
Tutkijat ovat myös houkutelleet rottia erilaisilla herkuilla katsoakseen, jättävätkö ne silloin kaverin pulaan. Vain suklaa vetää rottia puoleensa yhtä voimakkaasti kuin ystävä. Ei sitä turhaan pidetä parhaana lohtuna yksinäisille.
Yllättäen ystäviä on myös kaloilla. Vaikka ne kaikki näyttävät meidän silmissämme samalta, ne kyllä tunnistavat toisensa ja hakeutuvat toistuvasti samojen parvitoverien seuraan. Monet kalat tekevät luottokaveriensa kanssa yhteistyötä vaarallisessa petokalojen vartioinnissa.
Kuten useimmilla ihmisen piirteillä, ystävyydelläkin on juuret syvällä muussa eläinkunnassa. Ja miksipä ei olisi?/ Maija Karala