Suomi on saanut vauvan. Jonain päivänä Saulin ja Jennyn on pakko viedä lapsi ulos lastenvaunuissa ja siitä uutisesta tulee meillä isompi kuin maailman uutisista yhteensä.
Seuraavaksi alamme odottaa Ähtärin pandojen Pyryn ja Lumen babya. Ne on pantu yhdessä pussauskoppiin eikä niillä ole valinnanvaraa.
Mutta kaikki me, joilla on lemmikkejä, tiedämme, etteivät eläimet jokaisen kanssa parittele. Nekin haluaisivat valita.
Joskus meidän perheessä oli toimintakykyinen siamilaiskissauros. Sen luokse saapui tyttökissa Tampereelta pinkissä, kiiltävässä kissakopassa. Olimme tyhjentäneet tyttären huoneen lemmiskelyä varten ja tökkäsimme pariskunnan sinne sisään kylmiltään.
Meidän katti ei ollut muita kissoja nähnytkään ja tyttökin oli täysin viaton. Ensin ne vain tuijottivat toisiaan. Sitten alkoi sähinä. Puoli päivää meni, eivätkä ne edes astuneet toisiaan lähemmäs. Vasta illalla alkoi tapahtua eikä kovin rakastavaisesti.
Tyttö ei tullut edes valeraskaaksi. Opin, etteivät eläimet käskystä parittele, vaikka ihmiset niin uskovat.
Muistan myös kaksi tammaa, jotka eivät tykänneet niille valitusta orista. Omistaja oli tarkistanut kantakirjat, kaiken piti olla selvä läpihuutojuttu. Komea ori tuotiin paikalle. Se teki mitä pitikin, mutta tammat protestoivat tulemalla vain valeraskaiksi ja omistaja oli hirveän pettynyt.
Parin kilometrin päässä oli toinen talli, jonka oriit (väärät kantakirjat) laidunsivat niityllä ja aistivat tammojen läheisyyden. Ne alkoivat hirnua kesäyössä niin ihanasti, että tammat höristivät korviaan. Vihdoinkin aito lemmenkutsu!
Ne hyppäsivät riemuissaan kaikkien aitojen ja esteiden ylitse ja laukkasivat harjat hulmuten vieraiden poikien luokse hummailemaan.
Aamulla tallinomistaja hieraisi silmiään nähdessään niityllä omat oriinsa ja naapurin tammat käyskentelemässä onnellisina yhdessä. Hirveä mekkala ja naapuririita, mutta tammat varsoivat ja tuottivat kilpakentille ravureita, joilla oli mielenkiintoiset kantakirjat.
Ei eläintarhoissa siis kaikki suju kuten suunniteltu. Joskus naaras on kranttu ja oikullinen, joskus urosta ei kiinnosta, se haluaisi (kuvaannollisesti) lukea vain sanomalehtiä. Tai ne eivät saa babyja, vaikka parittelisivat yötä päivää.
Ähtärissä pandat järsivät Hollannista tuotuja bambunvarsia ja tuijottavat toisiaan ihmetellen eikö maailmassa ole muita naamoja. Mitähän ne pitäisivät suomalaisesta karhusta?
Pirkko Arstila
Kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen