Tällä hetkellä olympialaisia pidetään lukemattomissa paikoissa. Juujuu onhan ne pääkisat siellä Korean suunnalla, mutta varjoskaboja on vaikka missä. Meidän olohuoneessakin pidettiin lumilautailun slopestylen uusinta. Hyvin se ”bäkkivitonen” meni jääkiekkomolarin patjan ollessa lautana. Tosin itse en kokeillut.
Kaikki kunnia omalle jälkikasvulle, mutta kyllä karkelot Ruokolassa olivat isompaa sorttia Sarajevon kisojen aikaan vuonna 1984. Kun perheen Salora oli tuutannut päivän kisaohjelman ulos, niin pieni käkkäräpää ryntäsi olohuoneesta pikaisen pukeutumisen kautta omalle stadionilleen.
Sukset jalkaan ja pihapiirin ympäri itse tekemällä ladulla mentiin pipo vinossa. Henkilökuntaan ei ollut varaa, joten selostaminen hoidettiin itse. Samoin mitalienjako ja stadioninhoito. Kisojen järjestelykomitea siirsi mäkihypyn Ruokolan leikkikentälle, jossa oli paremmat olosuhteet. Korkeimman kukkulan kohdalta laskin alas ja hyppäsin pienen tömpäreen kohdalta, jonka olin itse rinteeseen tampannut. Ja kas kummaa, Suomi pärjäsi niissäkin kisoissa.
Leikkikentän rinteet tarjosivat kesällä maailman parhaan paikan pelata ”purkkista”, siis kymmenen tikkua laudalla -pelin jalkapalloversiota. Nurmirinteiden takana sitten ryömittiin ja etsittiin oikeaa paikkaa hyökätä keskelle niin että ehtisi palloon ensimmäisenä. Ja kotona pesukoneet lauloivat iltaisin, että saatiin poikien verkkarit puhtaaksi.
Ampumahiihto ja jääkiekko olivatkin taas omalla pihalla. Ampumispaikka oli autotallin vieressä, jossa heitettiin tennispalloilla tölkkejä. Laiskempana päivänä hiihdin vain ampumapaikalle ja tein mielikuvitusammuntaa. Silloin tuli enemmän nolla-ammuntoja.
Keneen sitten samaistuin? Voittajiin ja mitalisteihin. Sujuvasti olin Marja-Liisa Hämäläinen ilman sukupuolikriisiä. Meni ladulla Aki Karvonen ja Harri Kirvesniemikin. Välillä oli kiire, kun piti yhdistetyn kisassa kiirehtiä mäkihypystä suoraan hiihtoon. Silloin menestystä niittivät Jouko Karjalainen ja Jukka Ylipulli.
Oli siinä kisoilla kokoa ja näköä. Toisaalta oli huomattavasti enemmän esikuviakin. Mitalisteja oli silloin vino pino. Esikuvien merkitystä ei voi riittävästi korostaa. Jarkko Niemisen menestys aiheutti isojen kaupunkien tenniskursseille ylibuukkausta ja Kaisa Mäkäräisen kautta pikkuhiihtäjät ovat lisänneet kuvitelmissaan aseen selkään.
Tällä menolla vain meidän esikuvamme ovat joko joukkuelajien puolelta tai ulkomailta. Suomella on 12 vuoden aikana yksi olympiakulta talvikisoista, kun Ruotsilla niitä on 16. 1980-luvulla olimme vielä edellä. Norjan vastaavaa lukemaa en viitsi edes mainita.
Juha Laine
urheiluaktivisti