Uudenkaupungin museon pienoisnäyttely valottaa, miten sisällissota vaikutti paikallisesti ihmisten arkeen sata vuotta sitten. Elämä jatkuvan pelon, vihapuheiden ja -tekojen, huolen ja kaaoksen keskellä oli aikaa, jonka muisteleminen nostaa tunteet pintaan. Sota jakoi kansakuntaa ja paikallisyhteisöjä.
Museo päivittää muistoja ja dokumentteja sadan vuoden aikaisesta elämästä sosiaalisessa mediassa nyt alkuvuonna päivittäin. Maaliskuun alussa vuorossa on tilaisuus, jossa uusikaupunkilaiset voivat kertoa sukunsa muistoja sisällissodasta.
Elämä oli selviytymistaistelua niin ennen sotaa, sen aikana kuin jälkeenkin. Ruoasta oli pulaa, ja moni uusikaupunkilainen joutui keväällä 1918 lähettämään lapsensa kerjuulle naapurikuntiin asti. Museossa esillä oleva, puusta leivottu leipäpala vuodelta 1918 symboloi karusti koko aikakautta.
Uudenkaupungin Sanomien historiallisessa juttusarjassa Matti Jussila valottaa vuoden 1918 tapahtumia. Helmi-huhtikuussa sata vuotta sitten informaatiota oli tarjolla rajoitetusti, kun sanomalehtiä kiellettiin ilmestymästä. Myös vuonna 1890 perustetun Uudenkaupungin Sanomien julkaisemiseen sisällissota teki lähes kolmen kuukauden pituisen tauon.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pohti sisällissodan opetuksia tammikuussa uuden vuoden puheessaan: On erilaisuutta, ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on oikeus olla eri mieltä. Ja sitä on osattava kunnioittaa, vaikka kuinka itse toisin ajattelisi, hän linjasi.
Sisällissodan jälkeen ratkaistiin torpparikysymys sekä tehtiin työaikaa ja oppivelvollisuutta säätelevät lait. Suomi nousi katkeran ja verisen sodan raunioilta, ja syntyi luottamuksen ja eheyden ilmapiiri. Se ei ole itsestään selvä asia, vaan vaalimisen arvoinen asia tänäkin päivänä jokaisessa Suomen kunnassa.