Orastava kevät innostaa kotinurkkien siivoamiseen. Aurinko antaa puhtia ja energiaa kaappien ja varastojen tyhjentämiseen. Niistä löytyy monenlaista rompetta ja roinaa, sillä turhasta tavarasta luopuminen on taitolaji.
Kierrättäminen ja lajitteleminen on tehty viime vuosina helpommaksi: keräyspisteitä löytyy monen lähtöön. Sekajäteastialle on sitä vähemmän käyttöä, mitä paremmin lajittelee. Oma paikkansa löytyy niin energiajätteille, biojätteille, paperille, lasille, metallille, tekstiileille, pahville kuin muovillekin.
Lajitteleminen ei ole pelkästään viitsimiskysymys: uuden jätelain tavoitteena on jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen. Lajittelu säästää paitsi kuluttajan kukkaroa myös ympäristöä. Toisin sanoen kierrättäminen ei ole ohimenevä trendi, vaan jokaisen kansalaisvelvollisuus.
Nykyisellä menolla maailma hukkuu roskaan. Suomessa heitetään roskiin yli 54 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä ja 23 kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa. Maailman meriin päätyy vuosittain kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä.
Jos lajitteleminen tuottaa päänvaivaa, kannattaa kysyä ja hakea tietoa. Paikallista tietoa on tarjolla niin puhelimitse kuin netistäkin. (US 22.2.)
Asenteissa on vielä paljon parantamisen varaa: sekajätteiden keräyspisteitä käytetään sumeilematta väärin. Esimerkiksi keväisin Uudenkaupungin keräyspisteiltä on löytynyt käytöstä poistettuja sohvia tai pilaantunutta lihaa sisältävä jääkaappi. Sähkölaitteet kuuluvat sähkö- ja elelektroniikkalaitteiden keräykseen, ja vanhat huonekalut voi toimittaa vaikka kierrätyskeskukseen. Parhaat päivänsä nähnyt nojatuoli tai sohva voi saada uuden elämän verhoilijan käsissä tai vaikkapa kerhotilan lepopaikkana.
Jos lajitteleminen tuottaa päänvaivaa, kannattaa kysyä ja hakea tietoa.