Ihmislapsi on tavattoman yritteliäs. Kävelemään tai puhumaan oppiminen on täysipäivästä työtä. Lukemattomien yritysten ja epäonnistumisten kautta osaamme viimein syödä lusikalla ja napittaa paidan. Lista on loputon. En ole kuullut, että yksikään mukula olisi haasteiden edessä lakannut yrittämästä – jatkanut konttaamista, kun kävelyharjoitukset eivät kiinnosta.
Yrittäjyys, yrittäjyyden taito, onkin meissä sisäsyntyistä. Se ei ole joku geeni, jonka joku saa ja toinen ei. Luontaisen yritteliäisyyden voi kyllä kadottaa. Vanhemmat vievät pohjaa nuorten omalta halulta tehdä, jos kaikki annetaan valmiiksi pureskeltuna tai ihan vain hyvää hyvyyttään halutaan tehdä asiat helpoksi omalle jälkikasvulle.
Yrittäjyyden kipinä voi onneksi syttyä uudelleen. Siinä koulumaailmalla on paljon annettavaa. Tämän päivän sana on yrittäjyyskasvatus. Moni vanhempi tai opettaja saattaa karsastaa ajatusta, jos luulee sen ainoana tarkoituksena olevan vain lisätä yrittäjyyttä. Saada lisää tehokkuutta ja kasvua kapitalismin rattaisiin.
Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten kodeissa tulee nykyään tutuksi yrityskylä. Oma tyttönikin vietti äskettäin päivän tässä koululaisten johtamassa omassa yhteiskunnassa. Hymyilytti, kun lapsen kaveri hiukan vastentahtoisesti myöntyi kaupunginjohtajaksi. Tytär hankki kokemusta sisustussuunnittelijana. Yrityskylää ei turhaan ole palkittu maailman parhaana koulutusinnovaationa.
YES-asiantuntijaverkosto on kymmenisen vuotta tukenut opettajia ja koulumaailmaa yrittäjyyskasvatuksessa. Sen esitteitä lukiessa liikutuin. Yrittäjyyskasvatus antaa niin paljon muutakin kuin eväitä yrityksen perustamiseen. Sen avulla koulusta valmistuu nuoria, joka pärjäävät muuttuvassa maailmassa.
Tavoitteena on saada nuoriso löytämään omat juttunsa. Kun oppii tunnistamaan omat tietonsa, taitonsa ja ideansa pärjää paremmin. Yrittäjyyskasvatuksen ytimessä on elämänhallinnan ja vuorovaikutuksen taidot. Sammumaan päässeen yritteliäisyyden herääminen auttaa olemaan oman elämänsä pomo. Oman tekemisen kautta syntyvät merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemukset ehkäisevät syrjäytymistä.
Jokainen meistä saa erilaiset kortit elämälleen. Eivätkä saamamme lähtökohdat johdu mitenkään henkilökohtaisista kyvyistämme tai teoistamme. Toiset kasvavat avioeroperheessä ilman isän mallia, jotkut joutuvat jo pienestä pitäen kantamaan huolta rahojen riittävyydestä. Toisilla on jo lähdössä enemmän pelimerkkejä – edessä on kuitenkin sama elämän kilpajuoksu.
Yrittäjyyskasvatuksella voidaan tasata tätä epätasa-arvoisuutta. Yrittäjyysasenteesta saa lisäturvaa. Se on kuin vakuutus. Jotain jonka jokainen vanhempi ja kasvattaja haluaa uudelle sukupolvelle antaa.
Virpi Adamsson
toimittaja ja yrittäjä