PMMA, PE-LD, PE-HD, PP, PS, PA, passiivinen regenerointi, hydrostaattinen voimansiirto, optimoitu Z-aisasto, AdBlue sekoitussuhde – pääni vilisee lyhenteitä ja teknistä sanastoa. Hetkittäinen tunnen olevani kyselyikäinen lapsi, kun kaikki lauseeni työkavereilleni alkavat kysymyssanoilla mikä, miksi, miten.
Kaiken tämän uuden oppimisen keskellä huomaan nauravani itselleni ja nauttivani tietotulvasta. Olisi varmasti ollut helpompaa jäädä pankkiin viidentoista vuoden uran jälkeen, mutta silloin tämä jännittävä seikkailu täysin tuntemattomalla alalla olisi valitettavasti jäänyt kokematta.
Usein meidän alanvaihtajien hypyt saavat ihmiset hymyilemään ja ihmettelemään. Näin kävi varmasti monen kohdalla, kun kuuli, että ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti on vaimonsa Nannan kanssa perustamassa liikuntapäiväkoti Aitoa Keravalle. Naurattaa – mutta silti näyttävän rohkeaa ja osoitus poikkeuksellisesta uudistumiskyvystä.
Ihmiset tekevät vuosittain uudenvuodenlupauksia sellaisista asioista, joiden eteen he tietävät joutuvansa kamppailemaan. Itsensä voittaminen ja ylittäminen saa sydämen sykkimään ja elämän maistumaan entistäkin makeammalta. Jos kerran tällaista eliksiiriä on tarjolla käytännössä rajattomasti, niin eikö aina kannattaisi heittäytyä ja kokeilla rajojaan?
En tarkoita, että jokaisen pitäisi jättää kaikki tuttu ja turvallinen ja hypätä päätä pahkaa tuntemattomaan. Positiivisia ajatuksia ja kutkuttavaa oppimista voi syntyä ihan pienienkin uusien asioiden aloittamisella, on sitten kysymys uudesta urheiluharrastuksesta, kädentaidoista tai jonkin tutun asian tekemisestä uudella tavalla.
Miksi sitten pitäisi jatkuvasti uudistua? Mitä, jos on aivan tyytyväinen kaikkeen nykyiseen? Paikallaan pysymisessä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta mitä, jos kokeilemalla uusia asioita ne vievätkin mennessään? Mitä, jos avautuu aivan uusia maailmoja?
Uudistuminen ja uteliaisuus on ajanut ihmiskuntaa aina eteenpäin ja kiperistäkin haasteista on selviydytty kekseliäisyydellä ja sisulla. Vuosi on alussa ja kuljemme kohti kevättä ja piteneviä päiviä. Nyt on hyvä hetki istahtaa hetkeksi ja pohtia niitä asioita, joista olet aina unelmoinut – yllättävän usein niiden toteuttaminen ei vaadi edes kohtuutonta summaa rahaa tai muitakaan resursseja.
Kymmenenvuotias poikani kysyy hämmästyneenä ”Mitä kieltä tuo on, jota yrität toistella älypuhelin kädessäsi?”. Totean ”Venäjää”. Poikani katsoo minua entistä kummastuneempana ja sanoo ”Mitä ihmettä sä sillä teet?”. Hymyilen ja vastaan ”Eihän sitä koskaan tiedä…”
Timo Räsänen
Kirjoittaja on vaihtanut työuransa aikana pankista lähetystyöhön, takaisin pankkiin ja nyt neljä kuukautta sitten pankista kiertotalouteen