Kun Heidi Tuurala seitsemän vuotta sitten kaivoi esiin roskasäiliöön hylätyn kissanrääpäleen, ei hänellä ollut aavistustakaan mitä tuo rakkauden teko tulisi merkitsemään.
– Ilman tuota kissaa, Roopea, minä en nyt olisi tässä. En olisi edes hengissä, toteaa Heidi nyt tyynellä varmuudella.
Vaikean, etenevän epilepsian ja muiden sairauksiensa takia Heidi tarvitsee valvontaa ympäri vuorokauden. Henkilökohtaisena avustajana toimivan äidin lisäksi Heidin terveydentilaa ja hyvinvointia vahtii avustajakissaksi koulutettu Roope.
– Roope osaa esimerkiksi hälyttää ja hakea apua, kun verensokerini laskee liian alas, kun epileptinen kohtaus lähestyy tai jos saan hengityskatkoksen öiseen aikaan, kertoo Heidi.