Sen jauhelihakastikkeen osasivat sitten tehdä kaikki kuutisenkymmentä ihmistä. Kuutisenkymmentä ihmistä, jotka pakotettiin kuuntelemaan, kuinka perheenäiti väänsi puhelimessa rautalangasta miehelleen pastan kyytipoikaa.
Istuin odottamassa kuljetusta lentokoneelle, joka oli lähdössä Helsingistä Turkuun. Pienessä lasi-akvaariossa kuutisenkymmentä matkustajaa tappoi aikaa odotellessaan bussia. Useimmat näpräsivät matkapuhelintaan. Se on erinomainen vehje paeta keskustelua tai kontaktia vierustoveriin.
Se sopii siis kuin nenä päähän suomalaiselle, joka voi istua tiukasti kiinni viereisessä kanssamatkustajassa kolme ja puoli tuntia, käsivarsi käsivartta vasten. Siitä selviää yhdellä sanalla ja yhdellä nyökkäyksellä. Ensikohtaamiseen sopii erinomaisesti hei ja eroamiseen nyökkäys. Loistavaa small talkia. Kyllä me suomalaiset osaamme.
Kiireinen perheenäiti (tai ainakin sen vaikutelman hän loi) marssi keskelle lasi-akvaariota. Matkapuhelin kädessään, korvanappi korvassaan ja toisessa kädessään lentolaukkua vetäen hän alkoi opastaa miestään jauhelihakastikkeen teossa. Siis sen kastikkeen, jota hän aina teki lapsille ja josta lapset niin pitävät, suorastaan rakastavat. Niin-in, siihen siis tarvitaan jauhelihaa, tomaattimurskaa, sipulia… no, kyllä te tiedätte.
Muutamalta kuulijalta resepti meni todennäköisesti ja valitettavasti sivu suun, sillä epäilen, ettei ainakaan se vastapäätä istunut saksalainen pariskunta ymmärtänyt ruotsia.
Perheenäiti oli vahvasti omassa kuplassaan, johon hän veti kaikki meidät kuutisenkymmentä kanssamatkustajaa halusimme me sitä tai emme. Ehkä sitä sokeutuu eikä ymmärrä, kuinka hallitsevaa ja itse asiassa itsekästä sellainen käytös on. Ja ehkä se korvanappi kera puhelimen jotenkin sotkee, pyyhkii olemattomiin normaalit käytöstavat. Puhut niin kuin viiden metrin päässä, kulman takana olevalle keskustelukumppanille ja huudat.
Eikö junissa esimerkiksi ole niitä kännykkävapaita vaunuja? Ja sellainen koppero vaunun toisessa päässä, jossa voi puhua puhelunsa. Erinomainen keksintö. Pitäisikö käytäntöä laajentaa?
Ja olihan sitten myös se Monica, se tyttären tarhakaveri, jonka miehen piti kuljettaa autolla jonnekin tyttären kanssa. På svenska, naturligt… Mihin niitä tyttöjä piti viedä? Jaa-a, se tärkeä tieto meni ohitseni, koska yritin ryömiä sisälle matkapuhelimeeni.
Eija Isotalo
toimittaja