Maija Karala
Kohtasin lähimetsässä ison ja komean kanahaukan. Kameralla lintua sihtaillessani huomasin, että se oli rengastettu. Tavallisesti pientä metallirengasta ei ole helppo lukea lennosta, mutta tällä linnulla oli lisäksi iso muovinen värirengas, jonka musta teksti oli helppo nähdä.
Lähetin tiedot kuvien kera Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämälle Rengastustoimistolle. Verkkolomakkeen kautta se kävi näppärästi. Vain pari päivää myöhemmin sähköpostiini tipahti tieto, kenet olin oikein tavannut. Kanahaukka oli paljasjalkainen helsinkiläinen, tänä keväänä kaksivuotias. Ja kuten olin jo sen järeästä koosta päätellyt, lintu oli naaras.
Vaihtokauppa ei ollut hullumpi: rengastustoimisto sai arvokkaan tiedonmurun jo massiiviseen arkistoonsa, ja minä mielenkiintoista lisätietoa tapaamastani linnusta.
Lintuja on Suomessa rengastettu toistasataa vuotta, lähes siitä saakka kun ensimmäinen riittävän kevyt ja kestävä materiaali – alumiini – tuli markkinoille. Kihlat nilkkaansa on saanut noin yksitoista miljoonaa lintua yli 330 eri lajista, kertovat Rengastustoimiston tilastot.
Se on tuottanut valtavasti tietoa, jota olisi ollut liki mahdoton saada millään muulla keinolla. Renkaat kertovat, minne Suomen linnut muuttavat ja kuinka nopeasti, kuinka pitkään ne elävät ja joskus myös, mihin ne kuolevat.
Siksi tiedetään esimerkiksi, että monet Suomen linnut muuttavat aina Etelä-Afrikkaan saakka. Sieltä on tavattu meillä rengastettuja kalasääskiä, lapintiiroja, haarapääskyjä ja muita. Onpa suomalainen merikihu nähty Brasiliassa ja selkälokki Kookossaarilla asti!
Vaikka suuri osa rengaslöydöistä tehdään pian rengastuksen jälkeen, tai syystä tai toisesta ennenaikaisesti kuolleista linnuista, auttavat rengaslöydöt myös hahmottamaan, kuinka pitkäikäisiä tututkin lintulajit voivat olla.
Jonkin aikaa Suomen vanhin lintu oli harmaalokki, joka ammuttiin Paraisten kaatopaikalla vuonna 2006, lähes 33-vuotiaana. Varmaan sillä olisi ollut vielä vuosia edessään. Sittemmin tittelin vei vuonna 1980 rengastettu kalatiira, joka nähtiin elossa Namibiassa 34-vuotiaana. Sille on mahtanut kertyä kilometrejä mittariin!
Nämä tiedot ovat erityisen arvokkaita, kun suunnitellaan lintujen suojelua. Johtuuko kannan romahdus metsästyksestä tai muutoksista muuttomatkan varrella, vai jostain kotimaassa tapahtuneesta? Kuolevatko aikuiset vai eikö poikasia kuoriudu? Mahdotonta sitä olisi tietää ilman rengastajien uurastusta ja rengashavaintoja aivan tavallisilta ihmisiltä.
Monet Suomen linnut muuttavat aina Etelä-Afrikkaan saakka.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 26.4.2018 julkaistusta lehdestä