Kahdeksan vuotta sitten, kun Pikku Kakkonen vielä kuului päivittäiseen aikatauluuni, katsoin aina silloin tällöin Onnea on… -ohjelmaa. Tämä pari minuuttia kestävä Pikku Kakkosen sarja, nimensä mukaisesti, kertoi onnesta. Joka jaksossa eri ihmiset pääsivät kertomaan asioista, jotka tekevät heidät onnellisiksi. En tiedä esitetäänkö sarjaa vielä Pikku Kakkosessa. Toivottavasti, koska mielestäni se voisi auttaa lapsia muodostamaan käsitystä onnesta sekä herätellä ajatuksia siitä, mistä kaikesta voisi olla onnellinen.
Onnellisuuden tunne on asia, johon voi jopa jäädä koukkuun. Nykyään monet ihmiset eivät tule enää onnellisiksi niin pienistä asioista kuin aiemmin. Vaadimme jotain suurempaa, jotain parempaa kuin aiemmin: kaikkihan rakastaisivat yllätyslomamatkoja, ekstra lomapäiviä, uusia vaatteita, uutta autoa tai jatkuvaa auringonpaistetta. Kyllä, yleistystä, mutta listalta löytyy lähes varmasti jotain, joka tekisi sinutkin onnelliseksi. Ikä vaikuttaa myös useimmilla meistä onnellisuuden kokemiseen: Pieni lapsi olisi helpostikin onnensa kukkuloilla yhdestä jätskistä. Jotta aikuinen saavuttaisi saman innostumisen ja onnellisuuden tason, siihen vaaditaan usein paljon enemmän.
Onnelliseksi voi tulla niin aineellisista kuin aineettomistakin asioista. Aineettomat asiat ovat yleensä kokemuksia: tällaisia onnellisuutta tuottavia kokemuksia voisivat olla esimerkiksi vastaantulijan hymy tai tervehdys, ystävän halaus tai vaikkapa kaunis sää. Tulemme onnellisiksi myös todella erilaisista asioista: Pikkusiskoni ylenpalttinen onnellisuus ratsastusharrastuksestaan yllättää minut aina vain uudelleen. Miten joku voikaan olla niin onnellinen hypätessään ponilla hieman korkeamman esteen kuin aikaisemmin? Joku taas tulee onnelliseksi vetäessään viimeisen siveltimen vedon maalaukseen, jota on kieli keskellä suuta työstänyt neljä päivää putkeen. Koiran hännän heilutuksestakin voi tulla onnelliseksi.
Myös niistä pienistä ja yksinkertaisista asioista kannattaa olla onnellinen. Minä olen onnellinen siitä, että saan halata vanhempiani, siskojani sekä ystäviäni, kirjoittaa ja ilmaista oman rehellisen mielipiteeni asioista. Olen onnellinen, että saan tuntea kuinka kesä hitaasti mutta varmasti tekee tuloaan ja kuinka tunnen sen kirjaimellisesti nenässäni siitepölyallergian vuoksi. Olen onnellinen, että saan olla minä. Kun tarkemmin ajattelee, jotkut näistä asioista ovat oikeastaan erittäin suuria, mutta otamme ne yleensä itsestäänselvyyksinä.
Elämän ei kuitenkaan kuulu olla pelkkää onnellisuutta, tai niinkuin vanha sanonta sanoo: ”pelkkää ruusuilla tanssimista”. Ruusuilla on piikit ja samoin meillä oman elämämme pettymykset ja ikävät asiat. Jos emme ole ikinä olleet onnettomia, emme voi tuntea onnellisuutta. Onnea on… Päätä sinä.
Jasmin Jussila