Vajaat yksitoista vuotta sitten sain sähköpostiini kutsun liittyä Facebookiin. Muistaakseni en kutsuun sen kummemmin reagoinut, mutta myöhemmin niitä tuli lisää. Lopulta syksyllä 2007 päätin luoda profiilin tähän vielä melko tuntemattomaan sivustoon.
Alkuaikojen päivitykset olivat jälkikäteen katsoen tylsiä. Kännykällä päivittäminen ei vielä onnistunut, joten lähinnä ilmoitin oman sijaintini sen mukaan, missä satuin pääsemään tietokoneelle. Toisin sanoen olin joko kotona tai yliopistolla.
Parin ensimmäisen vuoden aikana jaoin aivan liikaa valokuvia erinäisistä opiskelijabileistä ja reissuista. Kai sitä piti jotenkin korostaa, että elän mielenkiintoista elämää, vaikka suurimmaksi osaksi elämä rakentui opiskelun ja töiden ympärille.
Nykyisin tilanne on oikeastaan sama, vaikka toki opiskeluista olen päässyt eroon jo vuosia sitten. Menoja vain on vähemmän ja ehkä on hieman enemmän ”pelisilmää” eli toisin sanoen ymmärrän, ettei ihan kaikkea kannata julkaista.
Joitakin pahimpia olen poistanut, mutta muuten annan kuvien olla. Ne toimivat kuin valokuva-albumit, joita selatessa voi muistella ”vanhoja hyviä aikoja”.
Minulle sosiaalinen media on keino pitää yhteyttä tuttuihin. Esimerksi vaihto-opiskeluvuoteni kavereita en näkisi muuten ollenkaan.
En hyväksy ventovieraita kavereikseni tai kirjoittele yleisiin ryhmiin, mutta ymmärrän, että monille sosiaalinen media on nimensä veroinen paikka hakea kontaktia toisiin ihmisiin. Siinä ei ole mitään väärää.
Viime aikoina Facebook on ollut myrskyn silmässä, kun käyttäjätietoja on käytetty luvatta politiikan välineena ja markkinoinnissa. Puhelimella Facebookia tai muita sovelluksia käyttäessäni paljastan oman sijaintini, vaikka en tekisi sitä vapaaehtoisesti.
Kohun myötä Facebookin suosio laskee ja on vaikea kuvitella, että sitä on enää olemassa ainakaan nykyisessä muodossa kymmenen vuoden päästä.
Tieto vuodoista ei yllättänyt, mutta pisti ajattelemaan mihin kaikkeen muualle omia tietoja on valunut. Mainonnassa oma internetkäyttäyminen näkyy välittömästi. Esimerkiksi viime aikoina olen selannut paljon hotelleja kesälomareissua varten, joten hotellimainoksia tulee vastaan tämän tästä. Sen sijaan olisi hirveää huomata oma kuva jonkin poliittisen äärijärjestön sivustolla.
Internet on ollut laajasti käytössä jo valtaosan elämästäni ja olen vapaaehtoisesti jakanut tietoja Facebookissa yli kymmenen vuoden ajan. Ehkä olisi fiksumpaa pysyä poissa, mutta siihen on jo niin tottunut.
Annan vanhojen kuvieni olla Facebookissa, koska periaatteessa sivujani pääsevät näkemään vain kaverini. Toki ymmärrän, ettei niin hyvää salausta olekaan, etteikö joku voisi halutessaan ottaa kuvia ja kirjoituksiani käyttöönsä.
Se on sitten toinen asia, mitä hyötyä kenellekään on vaikkapa vuoden 2008 Ähtärin mökkiviikonloppukuvista.
Risto-Matti Kärki
tuottaja