Valmet Automotive hakee 500 autonrakentajaa

1

Autotehtaalle tarvitaan koko ajan uutta henkilöstöä, vaikka tehtaalla on myös paljon robotteja. Valtaosa roboteista on käytössä autotehtaan hitsaamossa. Kuva: Valmet Automotive.

Valmet Automotive aloittaa tänään rekrytointikampanjan, jolla haetaan 500 uutta autonrakentajaa. Uutta henkilöstöä tarvitaan sekä Mercedes-Benzin GLC-katumaasturin että uuden A-sarjan tuotantoon Uudenkaupungin autotehtaalle.

Hakijoiden haastattelut ja valinnat aloitetaan välittömästi.

Kampanja on osa Valmet Automotiven tämän vuoden rekrytointeja, joilla haetaan autotehtaan eri tehtäviin kaikkiaan 1 000 henkilöä. Nyt käynnistyneellä kampanjalla haetaan autonrakentajia hitsaamon, maalaamon, kokoonpanon sekä sisäisen logistiikan tehtäviin. Valmet Automotive kouluttaa itse henkilöstönsä kaikkiin tehtäviin.

 

Uudessakaupungin autotehdas on kasvanut viime vuosien aikana Suomen suurimmaksi tehtaaksi, jossa työskentelee tällä hetkellä yli 4 000 osaajaa. Alkuvuoden aikana käynnistyneet esimiesten ja asiantuntijoiden rekrytoinnit jatkuvat edelleen autonrakentajakampanjan aikana.

 

Kampanjan aikana Valmet Automotive osallistuu aktiivisesti rekrytointimessuille sekä muihin tapahtumiin. Yritys on mukana esimerkiksi keskiviikkona Turussa Rekryexpossa. Tapahtuman järjestelyissä on mukana myös Uudenkaupungin Sanomat ja TS-Yhtymän muut lehdet.

Autotehdas lähtee Suomi-kiertueelle jälleen huhti-toukokuun vaihteessa.

1 KOMMENTTI

  1. Viime aikoina on uutisoitu Uudenkaupungin autotehtaan työpaikoista. Taisi olla viime viikolla uutinen, että tehtaalle on vaikea saada työntekijöitä, työvoimaa etsitään ympäri suomen. Itsekin viime vuonna pitkän harkinnan jälkeen rohkaisin mieleni ja laitoin hakemuksen. Eipä aikaakaan, kun sähköpostiin tuli monenlaista kyselyä/psykologista soveltuvuustestiä, sekä terveyskysely. Täyttelin pyydetyt asiat rehellisesti ja tunnollisesti, niin kuin kansakoulussa jo aikoinaan opetettiin. Viimein sain kutsun haastatteluun, kävin siellä, yritin vastata haastattelijan(psykologin?) esittämiin kysymyksiin parhaan kykyni mukaan, vaikka kaikkea en kyllä täysin ymmärtänytkään.

    Suurin toivein lähdin kotimatkalle ja jäin odottamaan luvattua yhteydenottoa, joko soittamalla mikäli olisin päässyt töihin, tai sähköposti-ilmoitusta kielteisestä päätöksestä.
    Aikaa kului, ensin päivä, sitten viikko, kuukausi, kolme kuukautta, eikä mitään kuulunut. Tuumasin, että hakijoita täytyy olla tosi paljon, kun luvattua yhteydenottoa ei kuulunut. Nimenomaan neuvottiin odottamaan, eikä itse ottamaan yhteyttä. Talvella sitten kävin ”rekrymessuilla” missä autotehdaskin oli yhtenä työnantajana mukana. Keskustelin pienen hetken mukavan rekrypäällikön kanssa, esitin asiani ja hänkin ihmetteli vastauksen viipymistä, kuulemma ohjeistuksen mukaan se olisi pitänyt tapahtua jo. Hän lupasi asian hoitaa. Meni taas viikko, eikä vieläkään asiasta kuulunut, joten päätin olla oma-aloitteinen vastoin saamaani ohjetta ja kysyin itse sähköpostilla pääsenkö vai en, että ”eväät alkavat reppun homehtua” , kun olen saanut odottaa syksystä asti tietoa.
    Muutaman päivän kuluttua sainkin sitten sähköpostiini ilmoituksen haastattelun tehneeltä vuokrafirmalta, etten tullut valituksi.
    Kysyin vielä, oliko syynä hieman nokkava kysymykseni, menikö herne nenään liian suorasta kysymyksestä vai mikä oli syynä, siihen en vastausta saanut. Vai oliko tämäkin psykologinen testi, toimiiko annetun ohjeen mukaan ja odottaa vastausta. Ehkäpä oma-aloitteinen lähestyminen asiassa lopulta oli karsiva tekijä, se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
    Odotusaikana olin tehnyt nettiin asunnonhakuilmoituksen, sainkin kaksi vastausta, toinen hoono somi, toinen vielä honompi somi. Molemmat olisivat heti valmiita muuttamaan asuntooni, olivat autotehtaalle päässet työhön ym. Ei ollut kummallakaan tarjokkaalla ”kisaa, kooraa, eikä tupakka”.
    Mielessä kävi ajatus, miten haastatteluprosessin voi läpäistä olemattomalla kielitaidolla tai kuinka työssä voi suoriutua. Ehkä tehtaalla on tulkkauspalvelut muualta tulleille työntekijöille.
    Harmitti koko prosessiin mukaan lähteminen, vielä enemmän harmittaa, kun uutisoidaan työvoiman saantiongelmista. Tässä olisi normaali, ihan tavallinen suomalainen äijä, hyvin kotoutunut, kielitaitoinen (ymmärtää jopa muutaman sanan ruottiakin) suomee ja savvoo puhun. Puutteena edelliseen voi mainita, että poikkean suomalaisesta äijästä 100% raittiudella, en juo, enkä polta, elämä on toistaiseksi ainoa huumaava asia, mitä käytän.
    Muutama iän (50+) tuoma kremppa on, työssä aikanaan tulleita, mutta eivät ne työntekoa haittaa, muistuttavat vain kuolevaisuudesta.
    Kaikenkaikkiaan karvas maku suomalaisesta työllisyyden hoidosta tämän ja muutaman muun työpaikan takia on jäänyt.
    Rasismi on päivän sana, ei saa puhua toisennäköisestä tai toisenlaisesti uskovasta, mutta entä ikä, onko ikärasismi sallittua? Entä rehellisyys?
    Edellä mainitsin kahdesta huonoa suomea taitavasta asunnon hakijasta, en ole heitä vastaan, kyllä hekin ovat paikkansa tässä maailmassa ansainneet siinä, kuin muutkin, eikä se ole minulta muuta pois jos he ovat tehtaalle työhön päässeet – kuin työpaikka.

Comments are closed.