Kauniit, ympäristöönsä luontevasti istuvat rakennukset ovat ilo silmälle. Kaunis arkkitehtuuri niin asuintaloissa, julkisissa rakennuksissa kuin rakennetussa ympäristössä luo myös viihtyisyyttä. Mutta se, mikä kenenkin mielestä on kaunista, onkin monimutkaisempaa.
Hiljattain Helsingin Sanomissa kerrottiin virolaisen arkkitehdin Allan Strusin Tallinnan Kadriorgin historialliselle puutaloasuinalueelle suunnittelemasta kahdesta asuintalosta. Vuosina 2012 ja 2017 valmistuneiden talojen todettiin sopivan ympäristöönsä niin hyvin, että moni on luullut niiden olleen siellä aina. Eli noin sata vuotta.
Strus on saanut kiitosta siitä, miten hyvin uudet rakennukset solahtavat huomiota herättämättä vanhaan ympäristöön. Osa Tallinnan rakennusviranomaisista on kuitenkin pitänyt talojen rakentamista virheenä. Talojen suunnittelussa alueen historiallista rakennusperintöä kunnioittanut Strus ei ymmärrä, miksi historia ja perinteet halutaan unohtaa. Miksi on tärkeämpää luoda asuinalueelle kontrasteja kuin harmoniaa jo olemassa olevien kanssa.
Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston professori emeritus Kaj Nyman totesi kolme vuotta sitten Yhdyskuntasuunnittelu-lehdessä, että nykyarkkitehtuuri hapuilee. Monet aikamme rakennukset ovat muotituotteita, jotka toisin kuin vaatteet ja autot, jäävät käyttäjiensä seuraksi kun muoti on jo kauan sitten unohtunut.
Nymanin näkemyksen mukaan arkkitehtuurin estetiikka muodostuu sattumanvaraisesti. Hänen mielestään on surullista ajatella, että arkkitehtuuri, joka muodostaa pysyvän ympäristön jokaiselle ihmiselle, on enemmänkin sattumien summa kuin vastuullisen ajattelun tulos.
Nyman tähdentää, että arkkitehtuuri on yhteistä sivistystämme. Jokaisella rakennuksella, vaatimattomimmallakin, on hänen mielestään tehtävänsä osana kulttuurin virtaa.
– Hyvä arkkitehtuuri säilyttää ihmisyyttämme.
Uudessakaupungissa eletään autotehtaan hyvän menestyksen ansiosta kiihkeää nousukautta ja se näkyy myös rakentamisessa. Pitkän tauon jälkeen vireillä on useita kerros- ja rivitalotalohankkeita. Myös julkisessa rakentamisessa tapahtuu lähivuosina paljon, kun uutta koulukeskusta aletaan toteuttaa ja kaupungin keskustaa kehitetään viihtyisämmäksi.
Kaupunki on käynnistänyt arkkitehtuuripoliittisen Apoli-ohjelman, jonka näkökulma on nimenomaan rakennetussa ympäristössä. Keskeistä ohjelmassa on saada laaja-alaista keskustelua siitä, mikä Uudessakaupungissa on arvokasta ja säilytettävää, missä taas on kehitettävää.
Apolin avulla haetaan eräänlaista onnellisuuden kaavaa, jolla saadaan asukkaat viihtymään ja kaupunki vetovoimaiseksi uusille asukkaille sekä matkailijoille.
Keskustelua ja ohjelmaa tarvitaan, sillä ei ole yhdentekevää, miten esimerkiksi merellisen pikkukaupungin helmiin kuuluvat rannat rakennetaan.
Merja Halinen
toimittaja