Tunnustan. En yleensä lue tarkkaan tekstiä, mihin allekirjoituksella nimeni raapustan. En ainakaan lue sitä alareunassa olevaa pikkupränttiä. Ja tiedän, aina pitäisi. Mutta onko pakko, jos ei jaksa?
Viisasta olisi. Se tuli kristallin kirkkaaksi itselleni, kun kuuntelin esitelmiä senioreihin kohdistuvista huijauksista ja petoksista. Jep, olen seniori-ikäinen, mutta valtaosa huijauksista ja petoksista kohdistuukin työikäisiin. Jos se mitään tai ketään nyt lohduttaa.
Mutta siitä pienellä präntätystä. Tiedän, että kaikki, minkä allekirjoituksellaan vahvistaa, pitäisi lukea tarkasti. Mutta kun niitä papereita on niin tuhoton määrä. Laiskana luottaa ja rustaa nimensä. Kyllä minä tiedän (onneksi vielä), mihin allekirjoitukseni piirrän.
Yleensä silmäilen tekstin kursorisesti lävitse (se näyttää nimittäin paremmalta, jotenkin asiantuntevalta ja vakuuttavalta). Mutta esimerkiksi vaikkapa puhelinliittymäpaperit. Kun niitä on se kirjekuorellinen, työnnän ne lukematta kaapin hyllylle pölyttymään.
Tänä netti-aikana ne paperiniput ovat pienentyneet ja muuttaneet muotoaan. Allekirjoituksesi korvaat usein omilla pankkitunnuksellasi ja numerosarjoilla. Netissä katsot omat terveystietosi pankkitunnuksilla Omakannasta, maksat laukkuostoksesi pankkitunnuksella suoraan myyjälle, teet passihakemuksesi pankkitunnuksilla netissä jne.
Nyt miltei kaikki ne paperiniput tulevat sähköpostiisi tai sitten ne löytyvät palvelutarjoajan nettisivuilta, jonne sinun on kirjauduttava. Kaikkiin niihin nettisivuihin tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana.
Palvelutarjoajien sivut ovat minulle useimmiten se sama paperinippu. Joten äärimmäisessä hädässä kirjaudun niille. Kun se hätä iskee, etsin kuumeisesti jotain tietoa siitä, mikä oli sivun käyttäjätunnus ja salasana. Oiva konsti on, jos sattuu löytämään käyttäjätunnuksen (hallelujaa, että useimmiten se on sähköpostiosoitteesi), että klikkaa kohdasta unohditko salasanasi. Sen avulla voi luoda taas uuden salasanan, jonka sitten jälleen voi autuaasti unohtaa.
Yritän tuputtaa sivuille uudeksi salasanaksi jotakin niistä versioista, jotka olen kehittänyt. Yksi sivu kun haluaa vähintään kahdeksan merkkisen salasanan, toinen ei hyväksy oman etu- tai sukunimen osia, kolmas haluaa sekoituksen kirjaimia isolla kirjaimilla ja numeroilla jne.
Vuosien varrella olen kehittänyt kolme eri versiota, joista yksi yleensä täyttää salasanalle asetetut ehdot. Pulmana on vain, että en muista, minkä niistä salasanoista sivulle valitsin.
Eija Isotalo
Toimittaja