Muutama vuosi sitten päätimme ystäväni kanssa lähteä ex tempore viikonloppumatkalle Osloon. Kohde valikoitui täysin lentomatkan keston ja sopivien aikataulujen mukaan, ja toisaalta Norjan pääkaupunki oli meille sopivan tuntematon ja vailla pakollisia nähtävyyksiä.
Tarkoitus oli kuitenkin ennen kaikkea karata hetkeksi arjesta ja viettää rentoa mini-lomaa ilman aikatauluja tai muita pakkoja.
Minä lupasin varata lennot ja samalla hoitaa myös majoituksen. Selasin hotellivaraussivustoa ja nappasin sen kaikkein huikemman tarjouksen. Ajatella, ihan keskustassa ja vielä näin halvalla!
Tietäähän sen, miten siinä kävi. Hotelli oli kyllä keskustassa, mutta ei Oslon vaan asuinalueen, joka sijaitsi melkein tunnin ajomatkan päässä keskustan hulinoista. Varaus oli tietenkin mallia “ei peruutusoikeutta”, mutta lopulta melkein kokonaisen päivätyön jälkeen sain onneksi tehtyä tarvittavat muutokset ja pääsimme keskustahotelliin.
Samalla kuitenkin sovimme, että seuraavalla kerralla on ehkä parempi, jos ystävä hoitaa majoitusvaraukset.
Viime viikolla lähdimme sitten kaksin pitkästä aikaa taas parin päivän irtiottoreissuun, tällä kertaa Tukholmaan. Yleisen hillumisen lisäksi ohjelmassa oli James Bluntin konsertti, joka järjestettiin Globenissa.
Sopimuksemme mukaisesti ystävä teki tällä kertaa matkan valmistelut lentoineen ja majoituksineen. Loogista oli varata hotellihuone aivan areenan vieressä sijaitsevasta hotellista, etenkin kun, uskokaa tai älkää, sattumoisin juuri meille otollisimmalla paikalla oli kaupungin edullisin majoitus aamiaisineen kaikkineen.
Uskomaton tuuri!
Tosin tarkemmassa tarkastelussa pari päivää ennen reissun alkua havaitsimme, että kyseessä ei ollut hotellihuone ensinkään, vaan reppureissaajille suunnattu, aavistuksen junan makuuvaunua pienempi nukkumalaatikko ostoskeskuksen käytävällä.
Kun lopulta naurulta tokenimme, yritimme vielä vaihtaa tämän eksoottisen sleepbox-majoituksen perinteisempään hotellihuoneeseen, mutta siinä vaiheessa koko kaupungissa ei enää ollut tilaa.
Niinpä kampesimme kapeisiin kerrossänkyihimme, tervehdimme iloisesti hammaspesulla yhteisen lavuaarin äärellä muita laatikkonukkujia ja kikattelimme leirikouluhenkisessä kopissamme yömyöhään.
Hilpeä, ja taatusti unohtumaton kokemus muistutti taas siitä, kuinka onnekasta on omata ystäviä, joiden kanssa jakaa elämän ikimuistoisimpia hetkiä. Heitä, joiden olkaa vasten itkeä kipeimmät itkut ja toisaalta iloita elämän riemuista.
Ja nukkua sitten vaikka pahvilaatikossa keskellä tukholmalaista liikekeskusta.
Päivi Sappinen
sisällöntuottaja