Vanha vesitorni pitäisi tuunata

0

Monet pitävät graffitteja rumina töhryinä, kurittomien nuorten vandaalitekoina. Mutta graffiteille on käymässä kuten katutanssille, molemmat hyväksytään taiteeksi.

Helsingin kaupungin taidemuseossa HAMissa on valtava näyttely, jossa on esillä graffiteja meiltä ja muualta. Helsinki yritti taistella töhryjä vastaan nollatoleranssilla, sillä seurauksella, että siivoukset maksoivat miljoonia ja nuoret joutuivat maksamaan sakkoja loppuikänsä. Lopulta kaupungin rakennusvirasto teki täyskäännöksen, luovutti puhtaita seiniä vapaasti käyttöön ja tilasi teoksia, joista on tullut turistinähtävyyksiä.

Huvittavaa, että eläkeläisetkin innostuivat graffiteista ja alkoivat sprayata kuvia luvallisiin seiniin. (Allergisena en päässyt mukaan)

Maailman tunnetuin graffittitaiteilija on muuten nimeltään Banksy, hän esiintyy anonyymina eikä kukaan tiedä miltä hän näyttää. Mutta hänen töistään maksetaan huimia summia.
Venetsian Biennaalissa näin eka kertaa Etelä-Amerikan kaupunkien seinämaalauksia – muraaleja – maalattuina rumien talojen betonipinnoille. Ne olivat upeita kuin Michelangelon frescot Roomassa ja aiheet olivat kaikkea mitä ihminen betonierämaassa kaipaa.

Täällä Helsingissä ovat jotkut taloyhtiöt innostuneet tilaamaan muraaleja kerrostalojen tyhjiin päätyihin, ne ovat uskomattoman upeita ja virkistävät harmaata kaupunkikuvaa. Myös Turussa on nähtävänä seinämaalauksia.

Kerran seisoimme traagisesti menehtyneen Sole Hannulan kanssa Myllymäellä ihailemassa auringonlaskua. Hienoa näkyä häiritsi vanha vesitorni, tuo 50-luvun arkkitehtuurin kömpelö luomus romanttisten myllyjen keskellä. Sen hontelot haikarankoivet kannattelivat vaivalloisen näköisesti paksua tiilimahaa. Museoihmiset ja arkkitehdit nauttivat kenties näystä, onhan siinä konkreettisesti tarjolla ajan kerroksellisuutta.

Aloimme leikitellä ajatuksella, miten vesitorni tuunattaisiin nykypäivään. Rakennetaan harjakatto? Ei käy, arkkitehdit suuttuvat. Entä murattiköynnökset kiipeilemään pitkin jalkoja? Kuka kasveja hoitaisi? Ei kukaan. Sitten iski molemmille sama idea – maalataan tornin jalat täyteen kuvia! Istahdimme oikein penkille suunnittelemaan muraaleja aiheena lokit, laivat ja meri kunnioituksena kaupungin merelliselle historialle.

HAMissa muistin vanhan ideamme ja lupaukseni Solelle kirjoittaa aiheesta. Vesitornin tuunaus pitäisi toteuttaa Taiteilijaseuran valvonnassa, Tikkurila voisi sponsoroida maalit ja kaupungin nuoret pääsisivät maalaamaan tai ruiskuttelemaan luvan kanssa ja Valto Vaalikivi nimitettäisiin työn onnistumisen vartijaksi. Tuunattu torni saisi taatusti mediahuomiota, ties vaikka pääsisi Kymmenen Uutisten kevennykseen.

Pirkko Arstila
Kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen