Kielitoimiston sanakirjan mukaan perinne eli traditio on peritty tapa, käytänne tai käsitys. Meidän juhlapäivien viettoon liittyy paljon perinteitä ja niin myös juhannukseen. Juhannuskokon tietää jokainen ja kokkoa vielä tärkeämpi traditio lienee useimmille juhannussauna koivuvihtoineen. Juhannustanssitkin ovat säilyttäneet suosionsa nykypäiviin asti.
Harva kuitenkaan tietää, miksi juhannuksena poltetaan kokkoa tai tanssitaan. Nämä tavat periytyvät jo esikristilliseltä ajalta. Silloin ei juhlittu juhannusta, vaan kesäpäiväseisausta, uutta satoa ja hedelmällisyyttä ja tähän juhlitaan liittyi nimenomaan tanssi, yleinen meluaminen ja kokkojen poltto. Kokkoja poltettiin pahojen henkien karkoittamiseksi, sillä myös ne liikkuivat valoisassa kesäyössä.
Kristinusko toi almanakkaan juhannuksen, Johannes Kastajan syntymäpäivän. Ajallisesti juhannus ja kesäpäivänseisaus osuvat lähelle toisiaan ja näin pakanalliset perinteet, kokkotulet ja tanssit, siirtyivät osaksi uutta juhlaa.
Juhannussauna taas liittyy talonpoikaiskulttuurin puhtauskäsitteisiin. Koko talo siivottiin katosta lattiaan vain kahdesti vuodessa, jouluksi ja juhannukseksi. Samoin myös ihmisten tuli osallistua molempiin juhliin puhtaan raikkaina.
Juhannus oli myös taikojen ja enteiden aikaa. Uskottiin että, vuoden lyhyin yö paljasti salaisuudet jokaiselle, jolla oli taito niitä kysyä. Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistoon ja muihin perinnekokoelmiin on tallennettu merkintöjä erilaisista juhannustaioista metri tolkulla. Taikojen ja uskomusten määrillä mitattuna juhannus onkin ollut vuoden maagisin päivä. Nykyisin juhannustaikojen teko-ohjeita jaetaan jokaisessa iltapäivälehdessä ja varmasti monet niitä yhä harrastavatkin, ainakin viihteen vuoksi.
Toisin kuin jouluun tai pääsiäiseen, ei juhannukseen liity tiettyjä perinneruokia, ellei grillimakkaraa, olutta tai possunkylkeä jo voida pitää sellaisina.
Juhannuksena on takavuosina herkuteltu erityisesti tuoreesta maidosta valmistetuilla ruuilla, kuten juustoilla. Tähän oli syynä se, että pitkän talven jälkeen lehmät saivat jälleen yllin kyllin syötävää ja tuottivat taas runsaasti maitoa. Esimerkiksi Pohjanmaalla keitettiin maidosta makeajuustoa, pohjoissavolaiset taas paistoivat muurinpohjalettuja.
Monella perheellä on kuitenkin omia, juhannukseen liittyviä ruokailutapoja. Usein juhannuksena herkutellaan sillä kesän ensimmäisellä mansikkakakulla tai ensimmäisillä uusilla perunoilla. Näin tehdään myös meidän perheessä, vaikka kotimaisia mansikoita ja perunoita onkin ollut saatavilla jo pidemmän aikaa. Erityisherkut tekevät jussista jotenkin juhlavamman. Perunoiden ja mansikoiden ohella minun juhannuspöydässäni on myös oltava kimppu luonnonkukkia ja saunassa kunnon koivuvihta.
Ja jos juhannuksesta tulee sateinen, kuten on ennustettu, niin lohduttakoon tämä vanhan kansan perimätieto: ”Juhannuksen aikainen sade ja Mikon aikainen pouta, se ei ole vettä eikä mettä, vaan leipää ja leivän särvintä”.
Rauhallista juhannusta.
Maija Ala-Jääski
toimittaja