Digitaalisen murroksen myötä ympäristömme on muuttunut lyhyessä ajassa niin paljon, että monien on vaikea pysyä kehityksessä mukana. Lapsena koulussa ja kotona saadut ohjeet siitä, miten tulisi suhtautua outoihin kaupustelijoihin tai puheluihin eivät yksinään enää riitä. Digitaalisessa maailmassa olemme ”kavereita” ties keiden kanssa, jaamme elämäämme sanoin ja kuvin ja kuljetamme rahaa ja omaisuutta yhdellä klikkauksella. Tämä on valitettavasti luonut oivan alustan myös huijareille, jotka käyttävät kaikki mahdolliset konstit tyhjentääkseen hyväuskoisten tilit.
Huijaus on tietyssä määrin osa elämäämme ja yhteiskunnan rakenteita. Jos olisimme aina 100% totta puhuvia, niin olisimme riidoissa kaikkien kanssa. Siksi olemme itse luoneet termin ”valkoinen valhe”, jota käytetään mm. silloin kun mielestämme vaimon esittelemä uusi kesämekko on suorastaan ruma, mutta katsomme paremmaksi säilyttää kotirauhan kehumalla sitä.
Samasta syystä eri yhteiskunnan rakenteissa jätetään sopivasti kertomatta asioita tai niitä väritetään lievemmiksi, koska säilytämme näin rauhan koko yhteiskunnassa. Huijaaminen muuttuu vakavaksi petokseksi siinä vaiheessa, kun sen avulla pyritään saavuttamaan etua itselle toista hyväksikäyttäen.
Valitettavasti hyväksikäytön uhrit ovat usein kaikista heikoimmassa asemassa olevia eli heitä, joille sähköpostissa luvattu suuri rahasumma olisivat helpotus elämäntilanteeseen. Kun huijari lähettää kymmenen miljoonaa automatisoitua sähköpostia erilaisten ulkolaisten palvelimien kautta ja vastaanottajista vain muutama kymmenen tarttuu syöttiin, niin se riittää. Huijari on saavuttanut tavoitteensa ja häntä on äärimmäisen vaikea saada vastaamaan teoistaan.
Vainoharhaiseksi ei kenenkään tarvitse ruveta eikä verkossa asiointia pidä pelätä, mutta helpottaakseni asian oivaltamista käännän sen usein digitaalisesta maailmasta reaalimaailmaan. Jos joku sinulle täysin tuntematon ihminen pysäyttäisi sinut kadulla ja kertoisi, että olet voittanut 10 000 euroa ja saat sen heti, jos annat nimesi, henkilötunnuksesi sekä verkkopankkisi tunnukset niin antaisitko? Etpä tietenkään.
Samalla tavalla voit pohtia, että jos sinulle jo tuttu henkilö kävelisi kadulla vastaan ja antaisi sinulle paketin, mutta ei sanoisi mitään vaan jatkaisi matkaa, niin avaisitko paketin vai soittaisitko ensin tutulle perään ja kysyisit, että mitä tämä tarkoitti? Minä ainakin soittaisin.
Samasta syystä en avaa sosiaalisessa mediassa kiertäviä viruksia, vaikka ne tulevatkin näennäisesti tuttujen ihmisten kautta. Niissä ei ole saatetekstiä eikä mitään muuta kuin linkki, jota klikkaamalla virus aktivoituu.
Paras tapa taistella tätä ilmiötä vastaan on muistaa perusasiat. Kukaan ei jaa isoja summia rahaa tuosta noin vaan, kukaan ei anna ilmaisia puhelimia, kukaan rehellinen kauppias ei kysele tietojasi puhelimessa tai chatissa eikä kaverisi lähettele sinulle sähköpostilla outoja tiedostoja ilman saatesanoja. Malta siis aina hetki ennen kuin klikkaat. Säästyt ainakin mielipahalta.
Pete Poskiparta
kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti