Kuntavaaleista on aikaa vasta vuosi, ja Uudessakaupungissa poliittinen päätöksenteko on pahasti sekaisin. Valtuuston enemmistö on tyytymätön kaupunginhallituksen puheenjohtajan Heikki Walan ja kaupunginjohtaja Atso Vainion johtamistapaan.
Vielä tammikuussa kaupunginjohtaja Atso Vainio kertoi medialle, miten valtuutetut koostivat kaupungin uutta strategiaa aidosti vuorovaikuttaen, sitoutuneesti ja sisäistäen. Strategian arvot – yhteisöllisyys, tavoitteellisuus, rohkeus ja luottamus – tallennettiin erillisiin kortteihin päättäjien ja kaupunkilaisten työkaluiksi.
Mikä on lopputulos? Ratkaisemattomia ristiriitoja, tyytymättömyyttä, päättämättömyyttä, avoimen vuorovaikutuksen puutetta ja valtapeliä.
Poliittisesti sitoutumaton Vainio tuli Uuteenkaupunkiin yritysmaailmasta, ja hänelle tulee ensi syksynä täyteen kuudes vuosi tehtävässään.
Kaupunginjohtaja ei ole toistaiseksi halukas julkisuudessa laajalti kommentoimaan tilannettaan, vaan tyytyy toteamaan, että häneen kohdistuvat syytteet ovat perusteettomia.
Walan kohdalla valtuuston tyytymättömyys ei ole pelkästään tämän vaalikauden asia. Jännitteet syntyivät jo vuoden 2012 vaalien jälkeen, kun Wala ohitettiin hallituksen puheenjohtajan valinnassa.
Viime kevään vaaleissa hän sai mahdollisuuden revanssiin Pro Ukin johtohahmona ja kaupungin äänikuninkaana. Aloite tekee selväksi, että hänen johtamistapansa ei valtuuston enemmistöä miellytä.
Yrityksissä tällaisissa tilanteissa kutsutaan apuun työsuojelun ammattilaisia. Kaupungin strategian uusista korteista ei taida nyt löytyä ratkaisua tähän kriisiin.
Kaupungilla ei ole varaa siihen, että päätöksenteko tästä lamaantuu. Päättäjien tärkein ja ainoa tehtävä on asukkaidensa hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä nopeammin ratkaisu tulee, sitä parempi.
Selvää on, että aloite jakaa ja repii valtuustoa. Selvää on myös se, että ilman luottamuksen ilmapiiriä kaupungin tulevaisuutta on mahdotonta rakentaa.
Mitä nopeammin ratkaisu tulee, sitä parempi.
Suuresti ihmettelin Vainion valintaa kaupunginjohtajaksi aikanaan, kun tehtävään oli siihen päteviäkin hakijoita.
Minua eivät siten nämä sittemmin tapahtuneet asiat yllätä ollenkaan. Kaupunginhallituksen puheenjohtajaa en tunne ollenkaan; hänestä en sano mitään.
Itsehän toimin aikoinaan hyvin lyhyen ajan U:n ensimmäisenä apulaiskaupunginsihteerinä 1974. Sieltä ”jouduin” silloin lähtemään hetimmiten pois (ja muualle), kun silloinen morsiameni ei oikein hyväksynyt U:iin tuloani, liian kauas Helsingistä (jossa hän opiskeli lääketiedettä).
Uudenkaupungin kaupunginjohtajuus olisi minuakin kiinnostanut silloin, kun Vainio valittiin, mutta tuolloin jo 67-vuotiaana olin liian vanha tehtävään.
Olihan U:n kaupunginjohtajuus kiinnostanut minua pari kertaa aiemminkin vuosien varrella (silloin en ollut enää yhdessä tuon lääkärimorsiameni, jo lääkärin kanssa), mutten tullut valituksi. Alunperinhän minut valittiin U:n apulaiskaupunginsihteeriksi v. 1974 siinä tarkoituksessa (kuulemma), että minusta olisi tullut sitten kaupunginjohtaja Salaterän jälkeen. Kohtaloni oli kuitenkin toisenlainen.
Viimeisen kerran sain ääniä kaupunginjohtajaksi (kaksi ääntä) Lohjalla 8.10.2008, jolloin oli iältäni jo peräti 63 vuoden ja 6 1/2 kuukauden ikäinen ! Lieneeköhän ennätys maassamme (siis noin vanhana saada kannatusta kj:ksi) ?
Pienen Uudenkaupungin hallinto oli varsin kehittymätön, kunne sinne aikoinaan, v. 1974, tulin tehtävääni. Eipä se sen tasokkaammalta vaikuttanut v. 2012, silloin uutta kaupunginjohtajaa valittaessa ja asioita täältä seuratessani, eikä vaikuta nytkään korkeatasoiselta. Kotikaupunkini Imatran hallinnon taso oli v. 1974 varsin hyvä ja ajan kärkitasoa maassamme, johtavat virkamiehet kohtalaista tasoa, päättäjätaso melko kapea-alaista ja yksisilmäistä johtuen ennen muuta yhden puolueen liian suuresta valta-asemasta (sehän ei koskaan ole hyvä asia) jne,,
Kommenttien lisääminen on estetty.