Eiköhän se vaan tänä kesänäkin ole tuo sää ollut se yleisin puheenaihe, kun on kaduilla ja toreilla tavattu tuttuja. Kun on niin lämmintä, onpas kuivaa, kun ei lainkaan sada ja kun sataa, niin miksi sitten juuri juhannuksena! Meidän suomalaisten kiinnostuksesta säätilaan ja sen kommentointiin on tehty varmaan lukemattomia sketsejä ja kirjoitettu pakinoita. Kaipa sitä itselleen on jotenkin helppo ja lohdullista nauraa.
Väittäisin, että meidän perheessä se en ole minä, joka säästä on eniten kiinnostunut. Se toinen perheen aikuinen on kaikki nämä vuosikymmenet aamulla herätessään kiertänyt kodin kaksi lämpömittaria ensin läpi ja vasta sen jälkeen huikannut huomenet. Tärkeysjärjestys se olla pitää. Ja jos ei muuta juttelemista työpäivän päätteeksi ole, niin edes se, kenellä työkavereista oli aamulla auton lasit jäässä ja kenellä ei. Tyypillinen ”Mielensäpahoittaja-pariskunta”, myönnän.
Monelle sää ja sen seuraaminen on luonnollisesti ammattiin ja elinkeinoon liittyvää. Totta kai mansikan- tai perunanviljelijän pitää olla kiinnostunut siitä, onko tulossa sadetta vai hallaa. Säätilan muutokset, kuivuus tai märkyys kun vaikuttavat suoraan työn määrään ja toisaalta siihen työstä saatavaan tuottoon. Kotiviljelijääkin harmittaa, jos halla vie huolella kasvatetut kesäkukat tai pitkä sadejakso mädännyttää mansikat. Meillä ei viljelyksiä ole, joten meidän perheen säätilan tarkkailu perustuu ihan siihen tarpeeseen, että mitä aamulla laittaa päällensä, kun lähtee ulos.
Onhan meillä niitä meteorologejakin, jotka saavat palkkaakin siitä säätilan kommentoinnista ja tietenkin tutkimisesta. Suosikkimeteorologini, televisiosta tuttu Seija Paasonen ryhtyi ennustamisen lisäksi tutkimaan myös sään esiintymistä taiteessa. Hän on pitkään ollut kiinnostunut myös taidehistoriasta ja nyt alkukesällä ilmestyikin hänen kirjoittamansa kirja ”Taiteilijoiden taivaat”. Miten ihana lähestymistapa säähän! Hän on vuosien ajan tutkinut suuren määrän erilaisia maisemamaalauksia. Kirjassa niistä on esitelty osa. Monet tunnettuja, pääasiassa Suomen kultakauden taiteilijoiden töitä. Hän esittelee maalaukset säätieteilijän silmin: mitä maalauksessa näkyy, onko tuuli nousemassa, kuvaako maalaus tulevaa ukonilmaa vai eletäänkö maalauksessa ilta- vai aamuruskon aikaa?
Itse olen vasta selaillut kirjaa, se odottaa vielä kesälomani alkua. Mutta jo pelkän selailun perusteella voin tuntea pienen sääintoilijan heräävän itsessänikin. Ehkäpä joku aamu yllätän sen miehen ja ryhdyn kertomaan ennen hänen raportoimaa lämpötilapäivitystä, ovatko ne van Goghin, Järnefeltin vai peräti Arvid Liljelundin kaltaiset pilvet, jotka ovat sinä aamuna vallanneet Ruokolan taivaan.
Mari Jalava
museonjohtaja