Y
ksi kesäni kohokohdista on jo lähes parin vuosikymmenen ajan ollut jalkapallon puulaakiturnaus kotiseudullani heinäkuun alussa. Viime vuosikymmenen vaihteessa turnaus jäi minulta muutaman kerran väliin, mutta viimeiset 7–8 kertaa olen ollut joka kerta mukana.
Tänä vuonna en kuitenkaan päässyt kentälle asti.
Lähdin perjantaina töistä hyvissä ajoin ja huomasin ehtiväni joukkueeni ensimmäiseen peliin. Välissä oli vain parin tunnin ajomatka.
Ehdin kentän laidalle noin puoli tuntia ennen ottelun alkua, joten vielä oli hyvin aikaa venytellä ja lämmitellä. Venyttely jäi kuitenkin vähälle, kun aloimme jo pallotella kovalla alustalla, että saisi edes hieman tuntumaa palloon.
Alku tuntuikin hyvältä, kunnes yhtäkkiä joku potkaisi minua pohkeeseen. Tai niin ainakin luulin, takanani ei nimittäin ollut ketään. Seuraava askel paljasti, että pohje kramppasi ja sain unohtaa illan pelit.
Aamulla jalka oli edelleen niin kipeä, että kannustamaan käveleminenkin oli vaikeaa. Onneksi olimme tällä kertaa saaneet niin paljon pelaajia mukaan, että puuttumiseni ei haitannut pahemmin joukkuetta. Minua kyllä harmitti katsella vierestä, kun toiset pelasivat.
Jälkikäteen ajatellen kramppi ei tullut mitenkään yllätyksenä. Edelliset pari viikkoa olin lähinnä istunut. Istunut töissä, istunut kotona jalkapallon MM-kisoja katsellen, istunut autossa. Eikä kolmen päivän annoksena viikkoa aiemmin nautittu festivaalitunnelmakaan varsinaisesti auttanut tilannetta, vaikka siellä en niin paljon istunutkaan.
Istumisen vaaroista ei turhaan varoitella. Pitkän ajan istumista ei parin minuutin venyttelyllä korvata.
Kun ikää alkaa olla jo sen verran, että pääsisin pian jalkapallossa ikämiessarjoihin, on valmistautumisella huomattavan suuri merkitys.
Kun joskus parikymppisenä vain vaihdoin nappikset jalkaan ja juoksin kentälle, pitää nyt viikonlopun mittaiseen höntsäturnaukseen valmistautua kuin olisi olympialaisiin lähdössä. Pitää muistaa venytellä, lämmitellä, juoda ja syödä oikein. Toki on pakko myöntää, että 10–15 vuotta sitten olin nuorempi ja laihempi. Lihaksikas en ole vieläkään.
Joukkueen pelit päättyivät jälleen alkulohkoon, kuten niin monena muunakin vuotena. Saunaillassa lupasimme porukalla, että ensi vuonna olemme kaikki kovemmassa kunnossa ja käymme joskus harjoittelemassakin.
Ison porukan yhteen saattaminen voi olla hankalaa, kun moni asuu kauempana, mutta ensimmäiseen kohtaan voin vaikuttaa vain minä itse.
Risto-Matti Kärki
tuottaja