Maija Karala
Kävelyni lähimetsässä keskeytyi äkkiä, kun männystä vain muutaman metrin päästä kuului napakka ”hyit-dsk-dsk!” Se oli leppälintukoiraan moitetulva ihmiselle, joka oli tullut liian lähelle sen varvikossa piileskelevää poikasta.
Leppälintua näkee hämmästyttävän harvakseltaan siihen nähden, että se on levinnyt koko Suomeen – lounaissaaristosta Lapin tuntureille saakka – yli puolen miljoonan pesivän parin voimin.
Koiras on vieläpä hätkähdyttävän värikäs. Sillä on keväästä heinä-elokuulle saakka siisti harmaa puku, johon kuuluu voimakkaan oranssi rinta, musta pää ja valkea otsa. Naaraat, poikaset ja sulkapukunsa arkiseen syysasuun vaihtaneet koiraat ovat vähemmän silmäänpistäviä. Leppälinnun paljastaa kuitenkin aina vilkkaasti keikkuva oranssi pyrstö, jollainen on sen lisäksi vain sangen harvinaisella mustaleppälinnulla.
Leppälintu kuitenkin viihtyy lehvästön suojissa ja on yleensä melko hiljainen, mikä ehkä edesauttaa sen huomaamattomuutta. Tämänkin koiraan ohi olisin varmasti tietämättäni kävellyt, ellei se olisi varta vasten kiinnittänyt huomiotani.
Linnun voi hyvällä onnella saada pihapiirin asukkaaksi, sillä se viihtyy valoisissa ja aukeissa metsissä. Pihapuut voivat sen silmissä kelvata oikein hyvin. Usein se kelpuuttaa pesimäpaikakseen pöntön – mutta jostain syystä mieluiten mahdollisimman vanhan ja rähjäisen. Uudenkarheita pönttöjä se vierastaa.
Ehkä leppälintu pitää matalaa profiilia välttääkseen arkkivihollisensa käen huomiota. Suomessa leppälintu on käen tärkein isäntälaji. Jos leppälintupari ei huomaa loisen munaa, kuoriutuva käenpoika tappaa kaikki ottosisaruksensa ja kasvaa hemmoteltuna ainokaisena.
Käki ja leppälintu ovat jatkuvassa kilpavarustelussa. Leppälinnut kehittyvät yhä paremmiksi tunnistamaan vääränlaisen munan, kun taas käenmunasta tulee yhä tarkempi kopio aidosta. Mutta jos käki ylipäätään pääsee munimaan, leppälinnut ovat jo hävinneet. Vaikka ne tunnistaisivat käenmunan, niiden ainoa vaihtoehto on hylätä koko pesä ja aloittaa alusta.
Lähimetsän leppälintupari oli onnistunut välttämään käen huomion, vaikka niidenkin kotimetsässä se on tänä kesänä kukkunut. Varvikosta lentoon pyrähtänyt poikanen oli leppälinnun omaa verta, oransseine pyrstöineen kaikkineen.
Suomessa leppälintu on käen tärkein isäntälaji.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 5.7.2018 julkaistusta lehdestä