1950-luvun lopulla Suomeenkin saatiin mopoja eli apumoottorilla varustettuja polkupyöriä. Näitä mopoja alkoivat valmistaa myös kotimaiset tehtaat, mm. Helkama, Tunturi jne.
Minunkin mieleeni tulivat silloin haaveet omasta moposta. Mopo kuitenkin maksoi suhteellisen paljon eli tarvitsin rahaa. Maatalon poikana harrastin kaikenlaista. Keräsin kedoilta kuminaa ja myin keräämäni kuminat. Harjoitin myös avomaakurkun viljelyä. Kurkuistakin sain rahaa.
Syksyllä 1958 olin näillä töilläni hankkinut sen verran rahaa, että olin 15 vuotta täyttäessäni valmis ostamaan mopon. Syntymäpäiväni oli sunnuntaina ja niinpä mopokaupoille pääsin vasta maanantaina.
Sanomalehdistä olin ennalta lukenut mopouutisia ja vertaillut mainoksia. Pojan valinnaksi tuli Helkaman Hopeasiipi-mopo. Valintaan vaikutti tietenkin se, että siinä oli italialainen maailmanennätysmoottori eli Demm. Sillä moottorilla oli saavutettu pitkälti yli 100 km/tunnissa olevia nopeuksia.
Mopokauteni alkoi sitten 15 vuoden ja yhden päivän ikäisenä. Kaikki näytti ja tuntui hyvältä. Ajelin mopollani päivittäiset koulumatkanikin.
Kavereitten kanssa painiskellessani satuin murtamaan jalkani, joka laitettiin kipsiin. Koulumatkat piti tämän jälkeen tehdä siten, että mopon ohjaustankoon oli kiinnitettynä kainalosauvat, mutta eihän ne ajoa haitanneet.
Seuraavana vuonna mopoilu jatkui. Olin mopollani käymässä Taivassalossa asuvan sisareni luona. Siellä oli mukana myös vanhin sisareni. Hän pyysi ja sai kokeilla mopoa. Innoissaan sisareni lähti ajamaan. Liikkeellelähtö oli opittu, mutta sisareni oli unohtanut kysyä, miten mopon saa pysähtymään. Sen hän teki sitten ajamalla päin isoa kiveä. Mopo pysähtyi ja siihen tuli joitakin naarmuja, mutta ei suurempia vaurioita.
Helkama-mopolla ajelin aikani ja kokeilin sen jälkeen myös venäläisvalmisteista apumoottorilla varustettua polkupyörää nimeltä Sputnik. Näillä mopoajeluilla en ainakaan tahallani ylittänyt suurinta sallittua nopeutta 40 km/tunnissa.
Netistä löysin nyt tiedon, että vanhoja Helkaman mopoja voisi ostaa vajaan 2 000 euron hinnalla. En ole kuitenkaan aikonut enää hankkia itselleni mopoa.
Tämän päivän nuorten, kuten monen vanhemmankin kulkuvälineeksi on tullut mopoauto. Mitä-Missä-Milloin-kirja otti mopoauton uudissanana käyttöön vuonna 1997. Nyt tästä kevytnelipyöräajoneuvosta ovat käytössä myös nimet mauto ja moppe.
Mopoautolla saa ajaa 15 vuotta täyttänyt, jolla on vähintään A-1 eli kevytmoottoripyörän ajoon oikeuttava ajolupa. Pääosa mopoautoilijoista on näitä nuoria, mutta myös monet seniorit ovat valinneet ajoneuvokseen mopoauton.
Autoilijoille ja muille tienkäyttäjille mopoautoista ei ole haittaa. Ne on otettava huomioon tasavertaisina liikkujina.
Lauri Väättänen
kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen Helsingistä