Maija Karala
1600–1700-luvuilla purjelaivat hakivat Suomesta vihreää kultaa: puutavaraa ja tervaa. Usein ne kuljettivat lastiruumissaan painolastimaata eli paarlastia, joka tyhjennettiin pois varsinaisen lastin tieltä. Sen jäljiltä voi vanhojen satamien paikalta löytää edelleen kasvikunnan ja kivikunnan aarteita kaukaisilta mailta. Mikä mainio kohde kesäretkelle!
Painolastimaaksi kelpasi mikä tahansa jätemaa tai kivenlohkareet, jotka hylättiin tarkoitusta varten varatuille läjityspaikoille. Suuri osa Suomeen saapuneesta painolastimaasta lienee peräisin eri puolilta Eurooppaa. Kaukaisimmat tulivat aina Etelä-Amerikasta asti.
Iso osa paarlastipaikoista on sittemmin jäänyt kaupungistumisen alle ja asfaltoitu. Toiset ovat käytön puutteessa kasvaneet umpeen, ja metsä on peittänyt niin kivet kuin eksoottiset kasvitkin.
Joitain on kuitenkin vielä jäljellä, ja niistä yksi on Uudenkaupungin Iso-Vilissalo. Muualla läjityspaikkoja on esimerkiksi Porin Reposaaressa, Helsingin Mustikkamaalla ja Kotkan Hallassa.
Kivistä kiinnostunut voi löytää näiltä paikoilta sellaisia murikoita, joita ei Suomessa lainkaan esiinny. Tavallisia ovat esimerkiksi piikivet, jotka lohkeavat kevyesti kopauttamalla veitsenteräviksi kappaleiksi. Ne olivat kivikauden ylivoimaisesti tärkein työkalumateriaali, mutta Suomessa jouduttiin selviämään ilman.
Rannoilta voi löytää myös vaaleita kalkkikiven kappaleita, joissa on toisinaan säilynyt fossiileja. Simpukat ja niitä muistuttavat lonkerojalkaiset ovat helpoimpia tunnistaa. Suomesta käsin se tuntuu omituiselta, mutta esimerkiksi Viron rannikolla fossiilit ovat niin yleisiä, että melkein mikä tahansa satunnainen kivikuorma väkisinkin sisältää niitä.
Paarlastimaan mukana kulkeutui myös siemeniä ja juurakoita, joista osa alkoi versoa uudessa elinympäristössään. Yllättävän monet ovat selvinneet yli vuosisatojen, vaikka Suomen ilmasto on varmasti niille ankara. Reposaaressa kerrotaan versovan vuosittain viitisenkymmentä lajia painolastikasveja.
Tyypillisiä painolastimaiden kasveja ovat esimerkiksi ohdaketta muistuttava nuokkukarhiainen, keltainen jaakonvillakko ja hento valkomesikkä. Ne ovat kaikki alkujaan kotoisin eteläisestä Euroopasta ja Aasiasta.
Painolastimaaksi kelpasi mikä tahansa jätemaa tai kivenlohkareet.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 19.7.2018 julkaistusta lehdestä