Suomen valtaa kesäisin loputtomalta tuntuva festaripöheikkö, johon ihmiset hukkaavat rahojen lisäksi terveytensä. Itsekin ehdin heinäkuussa töiden ohessa osallistumaan neljälle eri festivaalille, joista tein seuraavia huomioita:
Ikäraja voi olla elinehto. Perinteikkään Jyväskylän Kesän osana järjestettiin tänä vuonna Puistojuhlat-musiikkifestivaali. Kaupungin keskustassa Lounaispuistossa järjestetyssä tapahtumassa oli 18 vuoden ikäraja, joka kirvoitti paljon kielteistä palautetta tapahtuman järjestäjille.
Ikäraja oli kuitenkin ainoa oikea ratkaisu, sille se takasi alueen viihtyisyyden. Ahtaassa ja mäkisessä puistoympäristössä erillistä anniskelualuetta olisi ollut hankalaa sulauttaa luontevasti muuhun alueeseen, saati sitten valvoa riittävästi. Nyt kaljakarsinoita ei tarvittu, ja juomien kanssa pääsi liikkumaan mukavasti vaikka keikalla eturiviin.
Kannattaa levittäytyä. Neljä päivää kestänyt Turku Modern oli toimiva sekoitus ilmaistapahtumia ja maksullisia keikkoja, jotka levittäytyivät useisiin paikkoihin Turun keskustassa. Festivaaliin tulee oikeaa kaupunkijuhlan tuntua, kun kaikkea ohjelmaa ei ole sullottu vain yhteen paikkaan. Samaa voi sanoa Crusell-viikosta, joka tekee kertaheitolla koko Uudestakaupungista paljon eläväisemmän paikan.
Haastavat olosuhteet voi kääntää eduksi. Karjurock järjestetään hankalien kulkuyhteyksien päässä keskellä metsää ja peltoja. Luulisi tämän olevan asia, joka ei sinänsä edistä festivaalin markkinointityötä.
Karjurock on kuitenkin onnistunut kääntämään asetelman edukseen. Kaikki tiivistyy tapahtuman sloganiin: ”Maailman kovin maalaisfestari”.
Monet kaveriporukat tulevat festaria varten tuunattujen asuntovaunujen kanssa vuodesta toiseen leirintäalueen vakiopaikoille. Siinä on paljon samaa kuin Ruisrockin ”Via Dolorosassa”, eli Ruissalon Kansanpuistoon vievässä ahtaassa reitissä, joka on kasvanut suomalaisen festarikansan keskuudessa legendaariseksi taipaleeksi. Ikäviltä tuntuvista olosuhteista voi tulla hauskoja ominaispiirteitä, jotka ovat erottumaton osa festivaalikokemusta.
Yksi päivä riittää. Monet kesän festareista kestävät useamman päivän. Useamman kerran olen itsekin ahnehtinut ja ostanut monen päivän lipun, vaikka artistikattaus ei olisikaan ollut kaikkina päivinä kovin kiinnostava.
Viime viikonloppuna Turussa järjestetyn Ilmiö-festivaalin kohdalla ei tarvinnut moista ongelmaa miettiä, sillä tapahtuma kesti vain yhden päivän. Ihana tunne, kun ei tarvitse murehtia omaa jaksamistaan ja jakaa voimavaroja usemmalle päivälle.
Maanantaina jaksoin tulla töihinkin melko pirteänä.
Samuel Nyroos
toimittaja