– On se vaan kumma, että jenkkilä on täynnä koripalloilijoita ja tänne ei sopivia löydetä, kummasteli eräs paikallinen korisintoilija hodari kädessään Korihaiden ottelun puoliajalla viime kaudella.
Niin, eihän se nyt pitäisi ihmeellistä olla. Katsoo, että tilastot ovat kunnossa ja on oikean pelipaikan hemmo. Eikös se siinä sitten ole? Mietitäänpäs.
Pelaajia voidaan luokitella monella tavalla ja yksi yleisimpiä on kokemus. Eli tuleeko peluri suoraan koulun penkiltä vieraaseen paikkaan vai onko aiemmin pelannut ammattilaisena. Ja jos vielä otetaan tuohon lisäksi Euroopassa pelaaminen.
Sitten tulee mieleen sopeutuminen. Miten Kaliforniassa koulunsa käynyt sälli jaksaa tarpoa paikalliseen pikkukauppaan maito-ostoksille marraskuisena iltana, kun taivaalta tulee ties mitä ja ainoa ihminen jota näkee koko reissun aikana on kaupan täti? Jos vielä jenkkien keskinäinen kemia ei toimi, niin sitten ihmetellään kun lupaava nuorukainen on vain varjo niistä videoista, joita youtube on tarjonnut.
Sopeutumista on myös pelitapa. Luovasta tyylistä nauttiva pelaaja laitetaankin yhtäkkiä tekemään hyökkäyssettejä kurinalaisesti ja ehkä niin että jää pienempään rooliin. Eräs jenkki kysyi Pohitullissa valmentajalta jokin aika sitten, että miksi hän tekee tilaa toiselle kun hän ei itse hyödy siitä mitään. Osalle jenkeistä omat tilastot menevät joukkueen edun edelle ja näitä ominaisuuksia ei usein huippuhetkien videoista näe.
Seuraavaksi soppaan paiskataan hyppysellinen oman elämän hallintaa. Vuosikymmeniä tätä maailmaa nähneen, Korihaitakin valmentaneen Jarmo Laitisen kommentti on paljonpuhuva: välillä on hankala löytää yhteistä säveltä, kun yksi potee koti-ikävää, toinen nukahtaa kymmeneltä Raamattu kainalossa ja kolmas tulee aamuyöllä kämpille juhlista. On paljon pelaajia, jotka tiedostavat mitä kaikkea ammattilaisuuteen kuuluu. Osa valitettavasti kantaa vastuunsa vain kentällä ja se tuo lisäduunia seuralle ajoittain.
Liikkuvia osia riittää näidenkin lisäksi ja niihin ei voi aina varautua. Esimerkkinä eräs Korisliigan (ei Korihaiden) jenkki muutaman vuoden takaa. Pelaaja aloitti erinomaisesti kauden, mutta muutaman kuukauden jälkeen pelitaso alkoi selittämättömästi hiipua. Sitten huomattiin, että nuoren pelaajan paino oli laskenut ja lihaksistokaan ei näyttänyt samalta.
Pian selvisi, että nuorukainen oli lähettänyt kaikki, siis ihan kaikki rahansa kotiväelle rapakon taakse. Hän teki sitä niin orjallisesti, ettei rahaa riittänyt ruokaan ja mies kuihtui silmissä.
Toivotaan Korihaille parasta alkavalla kaudella. Onnistuminen on monesta tekijästä kiinni.
Juha Laine
urheilutoimittaja