Vuodenajat jakavat ihmisiä leireihin. Yksi on kesäihminen, toinen rakastaa talvea ja kolmas nauttii syksystä. Olen ollut pitkään kevätihminen, mutta taidan viimein kääntää välikausitakkini ja vaihtaa syksyyn. Tässä kohtaa lienee syytä tarkentaa, että syksyssä rakastan nimenomaan alkusyksyä, en niinkään sitä loka-marraskuuta.
Alkusyksyn raikkaissa tuulissa on jotakin rauhoittavaa ja uudistavaa. Alkusyksy on lämpimiä päiviä, viileitä iltoja, putoavia lehtiä ja tietynlaista pysähtyneisyyttä ympärillä, kun luonto valmistautuu edessä odottavaan kylmyyteen. Kesän ulkoilmaelämä hiljenee yhdessä luonnon kanssa, mutta kaikki muu herää jälleen eloon. Kesätauon jälkeen koittaa virkistävä uusi alku, kun niin koulut, työt kuin tv-ohjelmatkin alkavat taas pyöriä. Syksyyn liittyvä uudistumisvimma valtaa ihmisen, ja elämäntapojen lisäksi tekisi mieli uusia koko koti vaatekaapin sisältöä myöten.
Syksyn uudistusmielinen kilpavarustelu lähtee helposti käsistä syysmallistoja kolutessa. Lohduttaahan se, että pimeinä vuodenaikoina on jotakin kivaa ja lämmintä päällepantavaa, mutta olen huomannut, ettei shoppailusta saa enää samanlaista mielihyvää kuin joskus huolettomina aikoina. Jatkuva pakonomainen tarve hankkia jotakin on alkanut ennemminkin hieman ahdistaa.
Ylen 12.8. julkaisema juttu Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään paljastaa jälleen, että kaikki kiva saastuttaa ja pilaa maapallomme. Ylen jutusta erityisesti yksi lause jäi mieleeni: ”Jos palataan 60- ja 70-luvulle, ei ollut sellaista tarvetta, että piti olla koko ajan päällä jotain uutta. Kymmenen vuotta vanhaa villapaitaa tai kenkiä käytettiin, jos ne olivat hyvässä kunnossa.” Ja luultavasti ne olivatkin.
Halpaan kertakäyttölaatuun ei kellään olisi varaa, vähiten luonnolla. Olen itse valmis sijoittamaan takkiin tai kenkiin enemmän, jos tiedän niiden kestävän ja tiedän sitoutuvani niihin vuosikausiksi. Aina laadukas ei kuitenkaan onneksi tarkoita kallista. Nykyään yllättävän monet vaatteistani, joissa viihdyn parhaiten, ovat kirpputorilta. Usein kirpparilta muutamalla eurolla löytämäni paidat ja takit ovat selvästi viime vuosituhannelta, mutta edelleen moitteettomassa kunnossa. Niissä tuntuu laatu, jota harvoin enää löytää nykyketjujen vaatteista. Ja mikä parasta: samalla, kun itse uudistuu, tulee antaneeksi vaatteellekin uuden elämän.
Saana Viinikkala
toimittaja