Drop out -ilmiöksi kutsutaan harmillista tilannetta, jossa urheilua harrastava nuori lopettaa lajinsa ennen aikojaan. Varsinkin murrosiässä ilmiö puree lujaa mm. jalkapalloon. Intoa on nappulaiässä, mutta menestyksen kannalta ratkaisevalla hetkellä tapahtuu ”jotain”. Selittäjäksi osoitetaan murrosiän haasteita, koulukiireitä tai motivaatiota. Jotkut seurat keskittyvät ehkä kriittisessä vaiheessa muutamaan helmeen ja unohtavat loput oman onnensa nojaan ns. kehittymään. Lajista ja tasoryhmästä riippuen kustannuksetkin voivat olla korkeita.
Olen itsekin seisoskellut kentänlaidalla yli 10 vuotta ja kuulun tavallisten vanhempien kastiin. En ole joukkueenjohtaja, huoltaja enkä valmentaja. Silti jalat alkavat jo aavistuksen hapottaa.
Ainakin jalkapallopiireissä vanhemmat ovat henkisillä nippusiteillä kiinni kolmessa koossa eli kannusta, kuljeta, kustanna. Kannustaminen on mm. tsemppaamista. ”Ylärima alas, Palloilijat on paras.” Ei esim. ”J-lauta, potkaise sitä takaisin!” Nappulavaiheessa menee vielä kivasti. Kaikilla on hauskaa, kaikki pelaavat ja kansainväliset akatemiat vaanivat jokaista kulman takana.
Ronaldomaisten tuuletusten hiipuessa n. 12-vuotiaana, vaimenevat nopeaan tahtiin myös kannustushuudot. Ilmestyy valmennuksellisia ryhmiä, sisäpiirejä, tavoitteita ja pullistuneita otsasuonia. Lähes koko peli penkillä, ehkä valmentajan ripitys, loukkaantuminen, väsymys, voitto, tappio, henkinen paine, alas, ylös, jaksa, paina. Esimerkkejä löytyy lajista kuin lajista. Kannattaakin jo autoon palatessa hakea jäätelö kioskista ja kylmäpussi apteekista. Se saattaa olla hyvinkin ainoa tsemppi ja positiivinen palaute mitä lapsi urheilutapahtumasta saa.
Kustanna. Ja sitähän riittää. Pelivälinettä, nuttua ja kenkää hankitaan kasvavalle lapselle. Kaikkiin painetaan logot, joita vanhemmat ovat juosseet itseään säästämättä anomassa tuttaviltaan ja sukulaisiltaan. Tepon Ilma ja Vaiva tukee onneksi ilolla juniorityötä. Tämän lisäksi loihditaan mokkapaloja, joita kukaan ei ehtisi leipoa eikä haluaisi ostaa. Talvella tehdään muun muassa perinteikkäitä vanhan kansan puhdetöitä. Paikkaillaan pelisukkia ja kuplahallin kankaita. Liikkuva lapsi on ilomme.
Kuljeta. Kuljeta itse tai liity kuljetusrinkiin, sillä muutoin harrastaminen on pitkien etäisyyksien ja vinkeiden kellonaikojen vuoksi jokseenkin mahdotonta. Pelejä pelataan arkena, pyhänä, aamulla ja illalla. Pelaajat nimetään muutaman päivän (tai tunnin) varoitusajalla, joten auto kannattaa pitää tankattuna ja huollettuna koko ajan. Tämä on tietysti elämäntapa.
Voi olla, että murrosiän haminoissa ilmenevä drop out onkin osittain myös vanhempien hiljainen drop out. Kolmesta koosta jäi jäljelle: kerää kamppeesi ja katoa. Lapsen patistaminen ja motivaatiopuhe voi jäädä yllättävän lyhyeksi, jos huoltaja jo itsekin kaipaisi tsempparia.
Yhtäkään valmentajaa ei tarvita ellei ole lapsia ja heidän unelmiaan ja rakkauttaan lajiin. Yksikään kotimainen seura ei toimi ilman vanhempien mm. rahallista panosta. Äkkiä tuo vanhempien rooli ja kannusta, kuljeta ja kustanna onkin kova kolmikko. Kiitos siis vaihteeksi sinulle vanhempi. Pidetään liekkiä yllä!
Taina Pärkö-Luotonen
viestintäpäällikkö