”Kaikkien aikojen kesä!”, kiljuvat käristyskupolin alla helakan punakoiksi marinoituneet suomalaiset palatessaan viimeisen helleinfernon jättämän hikivanan vielä selässä valuessa arkisen aherruksensa ääreen.
Vaikka itse pääasiallisesti nautinkin aivan muista puuhista kuin omassa hikilammikossani kylpemisestä, on pakko olla samaa mieltä. Tämä oli kaikkien aikojen kesä, erityisesti meille uusikaupunkilaisille.
Mennyt suvi herätti viimein kalastajakylämme lähelle sitä kukoistusta, jonka se ansaitsee. Ei väkisin tai vääntämällä, vaan rohkealla kokeilunhalulla, avoimella keskustelulla ja mahdollisuuksia luomalla. Me kaupunkilaiset olemme itse hoitaneet loput.
Itsensä likoon ovat tänä kesänä laittaneet sekä yrittäjät että yhdistykset, yksityishenkilötkin. Olemme saaneet maleksia helteisessä kaupungissa läpi erilaisten toritapahtumien, peruna- ja mansikkakarnevaalien, puuvenenäyttelyn ja kaupungin ensimmäisen taiteiden yön. Olemme päässeet istahtamaan keskelle kaupungin pääkatua jalan alle kutittelevalle nurmelle syömään kakkua, levittäneet piknik-viltit ja lyhdyt Vallinmäelle ja kattaneet illallisen Uudenkaupungin taivaan alle.
Rauhanpuiston riippukeinuissa on riittänyt kiikkujia ruuhkaksi asti ja torille tuodulla skeittiradalla innokkaimmat rullailivat päivittäin keskimääräisen työpäivän verran.
Monet demokatu-projektin kokeiluista, pääasiassa kävelykatu, herättivät luonnollisesti kiivasta keskustelua sekä puolesta että vastaan, ja hyvä niin. Konkreettisen kokeilun avulla sen tuloksista saatiin varmasti ainakin selkeämpi kuva kuin suljettujen ovien takana paperille piirretystä luonnoksesta. Ja mikä parasta, kaikki halukkaat tulivat tässä keskustelussa kuulluiksi.
Haastattelin alkuviikolla paikallisia ravintoloitsijoita kuluneesta kesästä ja lähes jokainen mainitsi kaupungin positiivisen vireen ja hyvän pöhinän näkyneen, jos ei nyt välttämättä suoraan mitattavasti kassavirrassa, niin ainakin ihmisten yleisessä fiiliksessä.
Ja on sen huomannut ihan tällainen tavallinen kaupunkilainenkin. Kesä 2018 osoitti mihin me pystytään ja myös, mitkä ovat juuri niitä Uudenkaupungin vahvuuksia. Onnistuneimpia olivat ihmisen kokoiset tapahtumat, ja hetket, jotka syntyivät kohtaamisista ja yhteisöllisyydestä. Tilaisuudet, jotka me tehtiin yhdessä – pakottamatta, kuuhun kurkottamatta ja suuria voittoja tavoittelematta.
Juuri sympaattiset, yhdessä toteutetut tapahtumat ja viihtyisä, omintakeinen kaupunkikulttuuri ovat sitä kaikkein ominta Uuttakaupunkia. Ei meidän pidä yrittää survoa kalastajakyläämme samanlaiseen muottiin suurkaupunkien kanssa, vaan löytää oma tapamme luoda viihtyisyyttä. Juuri niin kuin tänä kesänä on tehty.
Kiitos uusikaupunkilaiset kaikkien aikojen kesästä. Me tehtiin se yhdessä.
Päivi Sappinen
sisällöntuottaja