Maija Karala
Puut ovat vielä vihreitä, mutta aivan pian värikkäitä lehtiä varisee taas solkenaan ja haravalle riittää töitä. Metsissä kukaan ei haravoi, mutta silti lehdet eivät kerry vuosi vuodelta paksummaksi lehtimatoksi. Minne ne oikein menevät?
Ne syödään. Eivät syyslehdet kovin hääppöistä ravintoa kuitenkaan ole. Puut ottavat lehdistään talteen mahdollisimman paljon hyödyllisiä yhdisteitä ennen kuin pudottavat ne. Syyslehdet koostuvatkin enimmäkseen hankalasti sulavasta selluloosasta. Sokereita, proteiineja ja muuta ravitsevaa niissä on vain vähän.
Mutta jos luonnossa jossakin on ravintoa, sitä on joku myös kehittynyt syömään. Suomalaisten metsienkin maaperässä elää päätähuimaava liuta eliöitä, joiden pääravintoa lehdet ovat.
Ensiksi lehtien kimppuun käyvät monenlaiset bakteerit ja sienirihmastot. Bakteerit ja sienet tuottavat entsyymejä, jotka pystyvät pilkkomaan hankalan selluloosan hyödyllisiksi osasiksi. Eläimet seuraavat perässä. Osa niistä ei oikeastaan syö lehtiä, vaan laiduntaa niiden pinnalla kasvavaa sieni- ja bakteerikasvustoa.
Toisilla on suolistossaan selluloosaa sulattavia bakteereja, samoin kuin esimerkiksi lehmillä, ja ne pystyvät rouskuttelemaan itse lehdetkin parempiin suihin.
Kastemadot, tai virallisemmin lierot, ovat lehdensyöjistä tunnetuimpia ja suurimpia. Useimmat metsänpohjan hajottajat ovat kuitenkin kooltaan korkeintaan pikkusormenkynnen kokoluokkaa. Siirat, etanat ja kotilot tekevät osansa.
Niiden lisäksi maaperässä kuhisee vielä pienempiä harvasukamatoja, sukkulamatoja ja hyppyhäntäisiä. Suomen punkeistakaan useimmat eivät suinkaan ole verenimijöitä, vaan nekin touhuavat maaperässä hajoavien lehtien ja muun eloperäisen aineksen parissa. Mikroskoopin alla niiden monimuotoisuus on hämmästyttävä.
Vaikka talvi tulee, hajotustyö jatkuu. Lumihangen alla maanpinnan lämpötila on nollan tuntumassa ja maaperä plussalla, joten vaikka maaperäeliöt ovat kylmästä kankeita, ne kuitenkin elävät.
Huomattava osa syksyn lehtikarikkeesta onkin hävinnyt jo ensi kevääseen mennessä. Lehdistä on tullut pienenpieniä ulostekikkareita, jotka puolestaan ovat hajonneet ravinteikkaaksi mullaksi.
Siitä puut ottavat uudelleen käyttöön edellisvuoden lehtien sisältämät ravinteet.
Ei ole ehkä hullumpi idea olla välillä laiska haravoinnin kanssa. Sen voi laskea pihamaan lannoittamiseksi.
Huomattava osa syksyn lehtikarikkeesta on hävinnyt jo ensi kevääseen mennessä.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 20.9.2018 julkaistusta lehdestä