Maija Karala
Hyi! Moni on kokenut ällöttävän yllätyksen, kun jauhopussista on paljastunut silkkisen seitin sitomia kokkareita täynnä mustia ulosteita. Syypääksi paljastuu kellanvaalea toukka, josta kehittyy vaatimaton pikku perhonen.
Usein syyllisen laji on keittiökoisa. Haitallisuutensa ansiosta sitä on tutkittu enemmän kuin montaakaan muuta perhoslajia, joten sen elämän kiemurat tunnetaan sangen tarkkaan. Ja ne ovat oikeastaan aika kiehtovia.
Keittiökoisasta näkee toisinaan käytettävän myös nimeä intianjauhokoisa. Se on käännösvirhe: kun lajia alettiin 1800-luvun puolivälissä löytää Yhdysvalloista, se esiintyi lähinnä maissijauhoissa. Niistä käytettiin tuohon aikaan nimeä ”Indian meal” eli intiaanijauho. Nimeä suomennettaessa on sitten valittu ”Indian”-sanan kahdesta merkityksestä väärä.
Todellisuudessa pikkuperhosella ei ole mitään tekemistä Intian kanssa. Se on levinnyt kaikille mantereille lukuun ottamatta Etelämannerta. Lajin alkuperäinen kotiseutu ja elämäntapa ennen ihmisiä ovat kadonneet historian hämäriin.
Mitä keittiökoisan toukka on sitten mahtanutkaan ennen syödä, nykyään sille kelpaa mikä tahansa. Jauhot, viljat, pähkinät, siemenet, eläinrehut, keksit ja näkkileivät maistuvat mainiosti. Se ei jää neuvottomaksi edes ilmatiiviiden muovipakkausten edessä, vaan saattaa jyrsiä tiensä läpi.
Kun toukka on reilun sentin mittainen, se vaeltaa etsimään koteloitumispaikkaa jopa asunnon kattoon asti. Päinvastoin kuin toukat, aikuiset noudattavat tiukkaa dieettiä: ne eivät syö lainkaan.
Sen sijaan keittiökoisat käyttävät aikansa villeihin kosiomenoihin öisessä keittiössä.
Naaraat kutsuvat koiraita luokseen feromoneilla, eli kemiallisilla viestiaineilla. Koiraat sitten kosiskelevat naaraita omilla feromoneillaan sekä huutelemalla ultraäänellä, jota ihmiset eivät voi kuulla.
Keittiökoisa on erityisen hankala torjuttava, koska matka munasta aikuiseksi perhoseksi voi kestää mitä tahansa kuukauden ja lähes vuoden väliltä. Torjunnan – kuten kaikkien kuivaelintarvikkeiden pakastamisen – jälkeen vahtia perhosten varalta täytyy pitää kuukausikaupalla.
Kaikesta huolimatta keittiökoisa ehkä ansaitsee myös hivenen kunnioitusta. Se on todellinen selviytyjä, joka on tehnyt keittiöstä itselleen kodin niin taitavasti, että on vaikea edes kuvitella, mitä se mahtoi aikoinaan luonnossa tehdä.
Päinvastoin kuin toukat, aikuiset noudattavat tiukkaa dieettiä: ne eivät syö lainkaan.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 6.9.2018 julkaistusta lehdestä