Maija Karala
Näihin aikoihin puutarhoissa ja laitumien laidoilla voi nähdä ruskeankirjavia, vähän rastasta pienempiä lintuja, jotka istuvat hyvällä näköalapaikalla vaikkapa aidanseipään päässä. Usein ne ovat niin pelottomia, että niitä on helppo päästä ihailemaan läheltä.
Ne ovat nuoria pikkulepinkäisiä. Talvella eteläisen Suomen maisemissa voi nähdä myös järeämmän, harmaapukuisen isolepinkäisen, vanhalta nimeltään lapinharakan. Uusi tutkimus paljasti, kuinka nämä laululintujen suurriistanmetsästäjät oikein tappavat saaliinsa.
Lepinkäiset ovat varpuslintuja. Ne ovat siis sukua peipoille ja västäräkeille, eivät haukoille tai pöllöille. Siitä huolimatta ne eivät tyydy pelkkiin hyönteisiin, vaan saalistavat jyrsijöitä, liskoja ja jopa muita lintuja. Suurimmat saaliit ovat jopa tuplaten lepinkäistä itseään isompia.
Lepinkäiseltä kuitenkin puuttuvat petolinnun työkalut, tappavat kynnet ja vahva koukkunokka. Siksi onkin ollut arvoitus, kuinka ne tarkalleen onnistuvat nitistämään isokokoiset saaliseläimensä. Jyrsijäthän ovat veitsenterävine hampaineen vaarallisia vastustajia.
Aseiden puutetta kompensoimaan lepinkäiset ovat kehittäneet hienostuneen tekniikan, osoitti uusi tutkimus, jossa yhdysvaltalaistutkijat kuvasivat saalistavia amerikanisolepinkäisiä suurnopeuskameralla.
Videolla lepinkäiset tarttuivat hiirtä niskasta ja ravistivat sitä kuin koira rottaa – tai eivät aivan. Toisin kuin koira, joka vain heiluttelee päätään edestakaisin, lepinkäinen pyörittää saalista kaaressa, joka maksimoi hiiren niskanikamiin kohdistuvan voiman.
Hiiren niskaan kohdistuvat voimat ovat samaa luokkaa kuin autokolariin joutuneilla ihmisillä, tutkijat raportoivat. Ne riittäisivät aiheuttamaan vammoja keskikokoiselle rotallekin, mutta pikkuisen hiiren niska napsahtaa poikki kuin tulitikku.
Lepinkäinen pihapiirissä onkin eettinen tuholaistorjuja. Se lopettaa nappaamansa jyrsijät nopeammin kuin monikaan muu petoeläin. Harmi, että pikkulepinkäiset pian jättävät suomalaispuutarhat taakseen ja suuntaavat trooppiseen Afrikkaan. Kannattaa kuitenkin pitää silmät auki vielä komeampien isolepinkäisten varalta.
Lepinkäinen pihapiirissä onkin eettinen tuholaistorjuja.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 13.9.2018 julkaistusta lehdestä