Istuin Helsingissä Lasipalatsin terassilla, josta on tullut Amos Rex -taidemuseon piha. Museon maanalainen osa on digitaalinen satumaa, jotakin ennen näkemätöntä. Oikeasti. Se on visuaalinen Linnanmäki, joka on enemmän kuin mikään Guggenheim. Mutta tämä pelkkä terassikin on hämmästyttävä urbaani olohuone. Lapset kiipeilevät, nuoret skeittaavat ja aikuiset nautiskelevat syysauringosta. Taidemuseot eivät ole enää pömpööseja, mahtavia, erinomaisuudellaan kerskailevia linnakkeita. Kehotan kaikkia teitä Helsingissä pistäytyjiä koukkaamaan Lasipalatsin kautta.
Helsinki on nykyään tiennäyttäjä muille Euroopan pääkaupungeille. Innovaatioita ovat uimala Kauppatorin rannassa, ravintola ”Löyly” ja kaikki saunailmiöt, taidetapahtumat, happeningit. Helsingin uusi hauskuus ei ole sattumaa vaan tietoisen toiminnan tulos. Rohkeat, uudet jutut lähtevät lentoon. ”Mekin voimme tehdä samanlaista”, ajatellaan ja – kas, jo pannaan tuuleman ja keksitään yhteistä kivaa pikku paikkakunnillakin. Kaikki ei ole kiinni rahasta vaan asukkaiden omasta tekemisen ilosta ja halusta.
Myös Uusikaupunki on selvästi luomassa nahkaansa ja löytänyt riemastuttavaa, uutta energiaa. Taiteiden Yö, elokuvat, kakkujuhlat, sateenvarjot, riippumatot, torin skeittirata ja ”ahkerat ammatinharjoittajat”. Tuskin maltan odottaa ehdotettua luistinrataa torilla! Aikuisetkin voivat etsiä luistimet vintiltä ja lähteä luistelemaan lasten kanssa kuten Helsingin rautatientorilla on tapahtunut.
Demokatu on tuonut yhteisöllisyyttä. Kesäisin se voi olla kuin italialaisille piazza, nyt kun meillä on (melkein) Välimeren ilmastokin. Kaikki eivät Demokadusta tykkää ja ennustavat sen tuovan konkursseja ja perikatoa. Tuhahdellaan, ”ettei täällä kukaan talvella kävele”. Sitä voi kommentoida kysymällä: Miksi ei?
Epäonnen naakat uskovat kävelynkadun tappavan Alisenkadun businekset, mutta epämiellyttävä fakta on, että kaupunkilaiset ovat jo aikoja siten äänestäneet autoillaan keskustaksi Ketunkallion. Torille ja Alisellekadulle pitää tehdä uusia ”temppuja” ja puhaltaa siihen elämän liekkiä Taiteiden Yön tapaan. Konkurssien manaajat ovat itse omalla ostoskäyttäytymisellään kuihduttaneet
Alisenkadun liiketoimintaa. Koko katua on vaikea elvyttää, sillä entiseen ei ole paluuta. Nyt pitäisi keksiä mitä tyhjille liikehuoneistoille tehdään? Ne pitäisi muuttaa muuhun käyttöön. Sopisivatko ne asunnoiksi?
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja keksikää uusia ideoita.
Pirkko Arstila
kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen