Maija Karala
Talitiaiset ovat saapuneet pihoille odottamaan talviruokinnan alkua. Niiden voi nähdä kurkistelevan rakennusten koloihin – tännekö ne pähkinät on piilotettu? – ja tapittavan sisään ikkunoista.
Talitiaisella on monet kasvot. Se on sympaattinen ja rakastettu pihalintu. Toisaalta se on pikkulintumaailman gangsteri, joka voi talvisin nälkäänsä tappaa pienempiä lintuja syödäkseen niiden rasvaiset aivot.
Talitiainen on myös tutkijoiden suosima työjuhta. Koska laji on pienikokoinen, yleinen ja helppo houkutella pönttöön pesimään, talitiaisen avulla on tehty tuhatmäärin tutkimuksia. Ne ulottuvat lintujen loisista ympäristömyrkkyjen vaikutuksiin, genetiikasta persoonallisuuksiin ja oppimiskyvystä syrjähyppyihin.
Viime vuosina eri puolilla Eurooppaa on selvitetty esimerkiksi kaupunkilais- ja maalaistiaisten välisiä eroja. Aihe on tärkeä, sillä kaupungit paisuvat kaikkialla maailmassa, ja eläinten sopeutuminen elämään niissä voi olla uhanalaisille lajeille ratkaisevan tärkeä kysymys.
Urbaanit tiaiset kokevat kuitenkin enemmän stressiä kuin maalaisserkkunsa, ja joutuvat sietämään ilmansaasteita. Lintujen tehokkaat keuhkot ovat erityisen herkät hengitysilmassa leijuville myrkyille, joten pienemmänkin taajaman keskustassa asuminen voi olla niille merkittävä haitta.
Kaupunkeihin on myös valikoitunut aivan tietynlaisia tiaispersoonallisuuksia. Linnuthan voivat helposti äänestää siivillään, joten yksilöt jotka eivät viihdy kaupungissa todennäköisesti lentävät metsiin.
Kaupunkeihin jää lintuja, jotka ovat tavallista uteliaampia ja vähemmän pelokkaita kuin maalaistiaiset. Ne pärjäävät paremmin alati muuttuvassa ympäristössä, jossa kaikenlaiset uudet ja omituiset ihmisten rakennelmat kannattaa oitis tarkistaa muonan varalta.
Tutkijoiden ja rengastajien käsissä kaupunkilaistintit eivät tyydy odottelemaan kohtaloaan, vaan kirkuvat ja nokkivat pitelevää kättä raivokkaammin kuin maalaiset. Älykkyystesteissä ne myös ratkovat ongelmia nopeammin, kenties koska ovat saaneet enemmän harjoitusta.
On hämmästyttävää, ja jotenkin huvittavaa, kuinka monet kaupunkilaisstereotypiat pitävät kutinsa pikkulinnuilla. Kaupunkilaiset ovat stressaantuneita, hätäisiä ja pysyvät muutoksen aallonharjalla – ihmisistä en tiedä, mutta ainakin linnut.
Urbaanit tiaiset kokevat enemmän stressiä kuin maalaisserkkunsa.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 25.10.2018 julkaistusta lehdestä