Tänään Uudenkaupungin keskustaa värittää ruskan lisäksi syysmarkkinat. 1700-luvulta asti järjestetty kaupallinen ja viihteellinen karnevaali saa ihmiset liikkeelle, vaikka tapahtumia, tarjontaa ja tekemistä on toisella tavalla kuin vuosisatoja sitten.
Markkinoiden valtti ovat paitsi kaupankäynti myös ihmiset ja markkinameininki. Ilmapallot ja lakut kiinnostavat lapsia sukupolvesta toiseen. Tänä vuonna torille ja Alisellekadulle on varannut paikan yli sata myyjää.
Voisi kuvitella, että markkinat rakentuvat täällä omalla painollaan, mutta eivät ne synny itsestään. Tänä vuonna tapahtuma sai uuden ilmeen, ja omat mannekiinit, uusikaupunkilaisen näyttelijän Jouko Mäenpään ja nukketeatteritaiteilija Kerttu Aaltosen. He ovat jatkossa mukana myös joulu- ja kevätmarkkinoilla.
Kaupunki on panostanut markkinointiin entistä vahvemmin ja myös kivijalkaliikkeet on kutsuttu mukaan. Elinvoimaiset markkinat ovat osa Uudenkaupungin historiaa ja identiteettiä, jota kannattaa vaalia ja uudistaa. Jotkut asiat markkinoilla väistyvät, toiset tulevat.
Uudenkaupungin museon Facebook-sivuilla muistellaan, kuinka saaristolaiset saapuivat aikoinaan veneillään Kalarantaan, ja myivät syysmarkkinoilla kalaa ja vihanneksia paateistaan. Veneitä oli Kalarannasta Pakkahuoneelle saakka useammassa rivissä.
Silakka- tai kalamarkkinoihin pohjautuva perinne sopisi merellisen kaupungin imagoon edelleen. Jatkossa voisi pohtia, voisiko markkinoiden laajentamista Kaupunginlahdelle harkita nyt, kun se on upeasti kunnostettukin.
Markkinoilla on tarjolla monenlaista etnistä herkkua, mutta tapahtuma voisi toimia myös paikallisen lähiruuan, kalan ja kalojalosteiden esilletuomisessa.
Pitäisikö kala palauttaa merellisen kaupungin syysmarkkinoiden ohjelmaan?