Maija Karala
Ennätyslämmintä kevättä seurasi poikkeuksellinen hellekesä. Nyt sää on taas epätavallisen lämmin. Jos sääennusteet pitävät paikkansa, viikonloppuna täällä Lounais-Suomessa voi lähteä nauttimaan pitkäksi venähtäneen kesän viimeisistä auringonottokeleistä.
Samaan aikaan media ja poliitikot ovat ennennäkemättömän huolissaan ilmaston lämpenemisestä. Maanantaina ilmestynyt IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastopaneelin raportti näyttää järkyttäneen niitäkin, jotka ovat tähän saakka ajatelleet, että lämpenemisen pysäyttäminen on jonkun muun ongelma joskus myöhemmin.
Maailman päättäjille suunnattu raportti vertailee, millaisia ovat erot 1,5 ja 2 asteen maailmojen välillä. Luvut viittaavat siihen, paljonko ilmaston annetaan lämmetä verrattuna nollalinjana toimivaan 1800-luvun loppupuoleen.
Tähän saakka kahta astetta on pidetty turvarajana, jossa seuraukset vielä pysyvät siedettävinä. Raportin mukaan tilanne on ikävämpi. Jos ilmasto lämpenee kaksi astetta vuosisadan loppuun mennessä, esimerkiksi maailman koralliriutat menetetään ehkä kokonaan, ja arktinen luonto muuttuu tunnistamattomaksi. Ihmiskunta on riippuvaisempi vakaasta ilmastosta kuin olemme ymmärtäneetkään.
Välitön seuraus on sään ääri-ilmiöiden yleistyminen, josta helteen ystävät ovat tänä vuonna nauttineet, mutta maanviljelijät eivät. Rankkasateiden ja pitkien kuivuusjaksojen vuorottelu vaikeuttaa maanviljelyä kaikkialla ja tuhohyönteiset rakastavat lämpöä. Ei nykyisiä lajikkeitakaan ole jalostettu niihin sään ja valon yhdistelmiin, joita uusi ilmasto tuo tullessaan. Tätä soppaa eivät jo valmiiksi ahtaalla olevat viljelijät tarvitsisi.
Ilmastonmuutos on siitä ikävä ongelma, että se on samaan aikaan meidän kaikkien eikä kenenkään syytä. Hiilidioksidia tupruaa ilmakehään ihmisten toimien seurauksena, mutta jokaisen henkilökohtainen osuus on pieni ja vaikuttamisen mahdollisuudet rajalliset.
Usein kehotukset pienentää päästöjä tuntuvat syyllistämiseltä. Ne ulottuvat valintoihin, joita on totuttu pitämään jokaisen henkilökohtaisena asiana, kuten autoiluun, lihansyöntiin, lomamatkoihin ja jopa lapsilukuun.
Pienistä puroista syntyy suuri virta, mutta nyt sen suunta on käännettävä. Edessä ovat ihmiskunnan historian ratkaisevat vuodet.
Ihmiskunta on riippuvaisempi vakaasta ilmastosta kuin olemme ymmärtäneetkään.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 11.10.2018 julkaistusta lehdestä