Asko Tanhuanpää
– Äijäjoogassa käy tavallisia suomalaisia miehiä, jotka ovat tajunneet, että on mukava olla yhdessä. Tämä on jäykkien miesten vertaistukiryhmä, missä ei kuvia, eikä guruja kumarreta. Kunhan pystyy ylittämään miehille usein uskomattomankin korkean kynnyksen, on takuuvarmasti tyytyväinen, äijäjoogaa ohjaavaa Saila Koivisto tiivistää.
Yksi patjansa kanssa Vakka-opiston tarjontaan jo kymmenen vuotta kuuluneeseen äijäjoogaan saapuvista on Harto Kotiranta, eläkkeellä oleva uusikaupunkilainen mielenterveyshoitaja.
– Jouduin luopumaan edellisestä harrastuksestani judosta, kun polvi rupesi ällittelemään. Näin jostain ilmoituksen äijäjoogasta ja ajattelin, että tämän ikäisen ihmisen olisi hyvä venytellä. Sen verran kuitenkin ennakkoon arvelutti, että hankin aiemmin mukana olleelta ystävältäni kattavan tietopaketin lajista.
– Ei ole tosiaankaan harmittanut, että tulin mukaan. Joskus ei millään jaksaisi lähteä äijäjoogaan, mutta kun sitten lähtee takaisin kotiin, on olo poikkeuksellisen hieno. Vanhat jäsenet yksinkertaisesti vain voivat paremmin.