Internetin keskustelupalstat ja sosiaalinen media ovat herättäneet viime vuosina huolestuttavia ilmiöitä. Sen lisäksi, että aggressiivisuus ja suoranainen vaino on noussut voimakkaasti esille, on asiantuntemuksen ja asiantuntijoiden käsite muuttunut huolestuttavasti.
Siinä missä aikaisemmin alaan kouluttautunut, paneutunut ja alalla työskennellyt katsottiin asiantuntijaksi, on nyt nk. kokemusasiantuntijuus monissa tapauksissa nostettu samalle viivalle. Kokemuksen merkitystä ei voikaan monissa asioissa vähätellä, mutta se kertoo silti vain kokijan oman subjektiivisen näkemyksen asiaan eikä se sellaisenaan kelpaa johtopäätökseksi kuin kokijan omaan tuntemukseen.
Kapulakielellä ilmaistuna se, että sinun päänsärkysi väistyi reippaalla ulkoilulla ei tarkoita, että naapurin päänsärky taittuisi samalla kaavalla.
Aggressiivisimmillaan kokemusasiantuntijat ovat nimenomaan terveys- ja ravitsemusasioissa. Rokotteista ainakin tiettyjen sivustojen perusteella tietää tänä päivänä eniten taitavasti googlaava kotiäiti eikä suinkaan alan tutkijat tai lääkärit. Ravitsemuspuolella asiantuntijoista osan pätevyys on lähinnä siinä, että heillä on kuntosalikortti ja hyvä kroppa.
Lääke- ja ravitsemusalan salaliittoja tuntuu olevan kaikkialla ja tätä viestiä jaetaan eri valeuutissivustojen uutisten vahvistamana. Pienemmästäkin herkimmillä menee pää sekaisin, sillä kaikki eivät voi tietää kaikesta kaikkea. Sitä paitsi, se nyt vaan kuulostaa hyvältä, että voisit selättää syövän syömällä valkopippuria. Totuus valitettavasti on toinen.
Jos tästä jotain hyvää on etsittävä, niin ainakin tutkijat ja asiantuntijat joutuvat entistä tarkemmin perustelemaan väitteitään ja kääntämään ne myös kansankielelle. Parasta asiantuntemuksen popularisointia onkin asioiden esittäminen ymmärrettävässä muodossa, esimerkkejä käyttäen kuitenkin vahvasti näyttöön ja tutkimukseen perustuen.
Olen itsekin aikanaan joutunut erikoiseen FB-keskusteluun, jossa uskomushoitoja puolustellut henkilö esitti oman näkemyksensä siitä, miten hänen käsityksensä mukaan tietyt hoidot toimivat. Hän käytti taitavasti termejä ”kvanttifysiikka”, ”molekyyli” ja ”atomitason värähtelytaajuus”. Ilmiselvästi hän oletti, että olen kykenemätön vastaamaan moiseen ja olikin siinä oikeassa.
Lähetin tekstin teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvistille, joka kumosi kaikki esitetyt selitykset fysiikan vastaisina. Keskustelu päättyi vain alkaakseen muutaman päivän kuluttua alusta toisella foorumilla.
Niin, onko tämä edes oikea ongelma? En tiedä, sillä oletus perustuu omaan subjektiiviseen kokemukseen ja saattaa hyvin olla, että asiantuntemusta on aina epäilty yhtä paljon, mutta tämä tulee nyt vain somen myötä esille. Oli miten oli, asiantuntijat olisi jatkossa entistä tarkemmin erotettava ”asiantuntijoista”.
Pete Poskiparta
kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti