Viherpiipertäjä.
Sellaiseksi kutsuttiin vielä vuosikymmen tai pari sitten ihmisiä, jotka ajattelivat asioita ympäristön hyvinvoinnin näkökulmasta. Sanaa käyttivät niin politiikan ja elinkeinoelämän vaikuttajat kuin toriparlamenttien taviksetkin.
Nyt on toinen ääni kellossa. Ensi kevään eduskuntavaaleissa ilmastonmuutoksesta puhutaan, ja paljon. Faktoista ei tarvitse enää kiistellä. Ympäristöasiat ovat nousseet humahtaen poliittisten ottelujen raskaaseen sarjaan.
Millään puolueella ei ole varaa heittää ympäristöasioissa pyyhettä kehään. Päämäärästä vallitsee yksimielisyys, mutta keinoista ei, ja juuri niistä keinoista pitääkin nyt puhua.
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti lokakuussa raporttinsa. Se oli karua luettavaa, mutta antoi ihmiskunnalle myös toivoa.
Meillä on vielä mahdollisuus pysäyttää ilmaston lämpeneminen vuoteen 2040 mennessä 1,5 asteeseen. Jos emme siihen pysty, edessä ovat ankeat ajat.
Mitä siis pitäisi tehdä? Isoja ja pieniä ympäristötekoja on tehty kodeissa ja työpaikoilla viime vuosien ja vuosikymmenten aikana.
Kierrätystä, kompostointia, lähiruokaa, enemmän kasviksia, vähemmän lihaa, ei suihkussa lotraamista, energiansäästöä ja kestokasseja. Myös yrityksissä ympäristöarvojen merkitys on kasvanut.
Poliittisilla päättäjillä on valta vaikuttaa. Ilman lakimuutoksia yritysten, teollisuuden ja maatalouden ympäristöteot saattaisivat olla heikommalla tolalla. Pakkoa tarvitsevat myös kuluttajat.
On kaunis ajatus, että jokainen tekisi valintoja ympäristön hyväksi, mutta kiireessä, rahapulassa, mukavuudenhalussa ja ajattelemattomuuksissa ympäristö saattaa unohtua.
Itsekkäästi elän minäkin. Pidän matkustamisesta, ja lennän Euroopassa joskus parikin kertaa vuodessa. Lennon aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä voi hyvittää maksamalla kompensaatiomaksun esimerkiksi ympäristöystävällisiä ratkaisuja innvoivaan rahastoon.
Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä totesi äskettäin Helsingin Sanomissa, että olisi tärkeää pystyä kompensoimaan päästöjä niin, että se näkyisi myös kotimaassa.
Ilmaston kannalta olisi tietysti parempi unohtaa lomalennot kokonaan tai ainakin vähentää niitä.
Virtuaalimatkassa on toki puolensa: sieltä pääsee kotiin hetkessä, oma jääkaappi on lähellä, ei ole liian kuuma tai kylmä, ei tarvitse jonottaa, kävellä jalkoja rakoille, joutua taskuvarkaan uhriksi, puhua vieraita kieliä ja joutua kasvokkain tuntemattomien kanssa.
Mutta käsi sydämellä, onhan se nyt ihan eri asia palloilla netissä kuin aistia kaupunki tai maaseutu paikan päällä.
Jos maapallon tulevaisuus olisi kaltaisteni mukavuudenhaluisten keski-ikäisten käsissä, se näyttäisi aika kehnolta.
Onneksi on nuoria, jotka patistavat meitä aikuisia ajattelemaan ja ottamaan ilmastoasiat vakavasti. Kuten 15-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, joka ryhtyi ilmastonmuutoksen torjumista ajavaan koululakkoon ennen Ruotsin vaaleja.
Hänen mielestään aikuiset vähät välittävät tulevaisuudesta. Thunberg muistutti Dagens Nyheterille antamassaan haastattelussa aiheellisesti, että vastuu ilmastosta on kaikilla.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja