Jään alla kuhisee

0
Harvasukasmadot ja muut vesien pikkueläimet touhuavat talvella melkein tavalliseen tapaan. Nämä eteläsuomalaisesta ojasta pyydystetyt madot on kuvattu akvaariossa. Kuva: Maija Karala

Maija Karala

Pikkuhiljaa ilma on pakastunut ja vedet saaneet monin paikoin ohuen jääkannen. Jään alla elämä ei kuitenkaan ole kuollut tai edes unessa. Vesien eläimet jatkavat puuhiaan melkein kuin kesällä, vain hitaampaan tahtiin.

Vesien talvielämän mahdollistaa kaksi hyvin mielenkiintoista luonnonilmiötä. Ensimmäinen on fysiikkaa.

Useimmat nesteet käyvät sitä painavammiksi, mitä kylmempiä ne ovat. Jos vesi tekisi näin, pakkasilmaan kosketuksissa ollut pintavesi painuisi aina pohjalle. Lopulta jäätyminen alkaisi pohjasta. Järvet, lammet ja merenlahdet olisivat talvisin umpijäässä, eikä kaloja tai muita isompia vedeneläviä olisi.

Vesi on poikkeus. Omituista kyllä, se on raskainta neliasteisena. Sitä kylmempänä vesi alkaa taas keventyä, ja jäätyneenä se kelluu. Siksi vesistöt jäätyvät pinnasta, mutta pohjakerros pysyy + 4 asteen tienoilla läpi talven. Siinä lämpötilassa kalat ja muut eläimet ovat aktiivisia, kuten pilkkijät hyvin tietävät.

Toinen puoli selitystä on biologiaa. Lyhyenä talvipäivänä jääkannen alle pääsee vain vähän valoa, ja pohjoisen kaamoksessa ei sitäkään. Niinpä kasvit, jotka muuten toimisivat ravintoverkon pohjana, eivät juuri kasva talvella. Levät nukkuvat lepoitiöinä ja vesikasvit juurakkoina pohjassa. Mitä virkeät vedenelävät siis syövät?

Kesän tähteet riittävät pitkälle. Pohjalietteessä mönkivät harvasukasmadot, vesisiirat ja monet muut popsivat lahoavaa kasviainesta ja kuolleita eläimiä.

Vasta viime vuosikymmeninä tutkijat ovat oivaltaneet, että jopa puolet vesien elämästä perustuu niinsanottuun mikrobisilmukkaan.

Kesän aikana vesiin liukenee melkoinen määrä eloperäistä ainetta – sekä vesieläinten ulosteita ja muita jätteitä että kuivalta maalta valunutta ainetta. Liuennut aine ei ole sellaisenaan kelvollista eläinten ravinnoksi. Se on vain likaista vettä.

Mutta bakteereille likavesi on ruokaa. Kokonainen armeija mikroskooppisia siimaeliöitä, ripsieläimiä, ameeboja ja muita mönkiäisiä syö näitä bakteereja. Ne puolestaan joutuvat vähän isompien eläinten ravinnoksi, ja ketju jatkuu aina kaloihin saakka.

Mikrobisilmukan ansiosta elämä jatkuu jääkannen alla. Se vain hidastaa tahtia talven ajaksi. Täällä kuivalla maalla olot ovat paljon ankarammat.

Mikrobi-silmukan ansiosta elämä jatkuu jääkannen alla.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 29.11.2018 julkaistusta lehdestä

Lue myös:  Sokeritoukan serkut