Sunnuntai on minun elokuva-, ohjelma- tai televisiosarjapäivä. Kun päivän velvoitteet eli joko pyykinpesu ja siivous tai pihatyöt ja kävelylenkki sekä suihku on tehty tai pyyhitty ylitse tinkilistalta, annan itselleni luvan kaatua sohvalle tai sängylle.
Nappaan tabletin käteen ja asettelen sen vatsan päällä olevalle ohuelle valkoiselle koristetyynylle. Siinä se pysyy pystyssä ja on sopivalla katseluetäisyydellä, joten minun tarvitse pitää sitä käsissäni. (Kädet väsyvät, jos katselutovi venähtää. Ja niin käyn miltei poikkeuksetta aina.)
Sitten joko valitsen tilausvideopalvelusta (niin hieno sana, katsoin sen netistä) tai Ylen Areenasta tai MTV:n Katsomosta elokuvan, tv-ohjelman tai tv-sarjan jakson, jonka haluan katsoa. Usein viikolta jää katsomatta televisio-ohjelmia, jotka kiinnostavat. Tai ne esitetään niin myöhään, että yöunet uhkaavat jäädä lyhyeksi ja jätän ohjelman suosiolla katsomatta.
Mutta sunnuntai korjaa ja pelastaa. Kun tietää jo viikolla, että ohjelmat tai jaksot löytyvät netistä, ei tarvitse stressata tai kiukutella, jos ei ehdi television ääreen. Tieto vapauttaa television kahleista.
Ainoa huono puoli netin tarjonnassa tietysti on, että se ruokkii ahneutta. Kun esimerkiksi Sorjosen, sen suositun kotimaisen rikosdraamasarjan, toisen kauden kaikki jaksot tulivat samalla kertaa Areenaan, tiesi se usean tunnin pituista katselua. Heti kättelyssä muistaakseni herkuttelin neljällä jaksolla peräkkäin.
Samoin kävi tässä eräänä sunnuntaina, kun tempaisin kaikki kuusi jaksoa eli koko Henkivartija-sarjan tuotannon tilausvideopalvelusta.
Se tilausvideopalvelu on kyllä mukava juttu, vaikka sen tarjoamat elokuvat eivät ole niitä kaikkein uudempia. Viimeisimmät taitavat olla vuoden tai parin takaa, mutta silti riittävän uusia minulle. Elokuvista löytyy vaihtoehtoja joka nälkään, on draamaa, komediaa, toimintaa jne.
Valinnanvaraa siis löytyy. Joskus on mukava katsella sellainen elokuva, jonka osaa jo miltei ulkoa. Sellainen hyvän mielen elokuva, jonka katselee jo ehkä seitsemännen tai kahdeksannen kerran ja jonka juonenkäänteet ja vuorosanat osaa jo ulkoa. Sellainen, josta jää koko päiväksi hyvä mieli.
Jos sattuu aloittamaan sellaisen elokuvan, joka muutaman minuutin jälkeen jo alkaa tökkiä tai tympiä, niin voi painaa stopia. Ja selailee sitten listaa uudelleen ja valitsee jonkun muun.
Kun vaakasuora sade piiskaa ikkunoita, sunnuntain katseluterapia rauhoittaa ja tuo hyvän mielen. Jos vierestä löytyy vielä pähkinäsuklaalevy tai kulhollinen sitruunajäätelöä marenkihipuilla, elo on jo hemmottelua.
Eija Isotalo
toimittaja