Muovipainajainen

0
Muoviroskaa ei tarvitse luonnossa kaukaa etsiä. Kuva: Maija Karala

Maija Karala

Joenvarren pensaassa roikkuva värillinen muovipussi tuo mieleen eksoottisen hedelmän. Lisää muovia ei tarvitse kaukaa etsiä: tyhjiä karkkipusseja ja kertakäyttömukeja, siimaa kalastajien jäljiltä, pakkausmuovin riekaleita rakennustyömaalta.

On huolestuttavaa nähdä, kuinka paljon muoviroskaa suomalaiset heittävät luontoon siitä huolimatta, että sen haitat ovat kuluneena vuonna olleet jatkuvasti esillä mediassa.

Tavallaan muovi on liian hyvää ollakseen totta. Aikanaan se oli uusi ihmemateriaali, josta pystyttiin valmistamaan melkein mitä tahansa. Se oli halpaa, vedenpitävää, helposti muokattavaa ja erittäin kestävää.

Kestävyys lakkasi olemasta pelkästään etu, kun muovista tehtiin suunnattomia määriä kertakäyttötavaraa: aterimia, mehupillejä, vanupuikkoja, pieniä pusseja hedelmille.

Suomessakin ojanpenkat ovat paikoin muovia kirjavanaan, vaikka meillä on erinomainen jätehuoltojärjestelmä ja muovin kierrätyskin alkaa olla yleistä. Muovia on jo suomalaisten hengitysilmassa, ruoassa ja elimistön sisällä. On arvioitu, että nykymenolla vuoteen 2050 mennessä maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa.

Mutta ei ole syytä vaipua synkkyyteen ja povata vääjäämätöntä muovimaailmanloppua. Muoviongelma on myös hyvä esimerkki siitä, että asiat voivat muuttua.

Pari viikkoa sitten EU-parlamentti hyväksyi lakiehdotuksen, jonka on tarkoitus kieltää yleisimmät kertakäyttömuovit vuoteen 2021 mennessä. Se antaa teollisuudelle muutaman vuoden aikaa keksiä, kuinka kertakäyttötavaraa valmistetaan muista materiaaleista.

Vanupuikot ja mehupillit eivät tietenkään ole koko tarina. Muovia käytetään kaikessa rakentamisesta kosmetiikkaan ja autonrenkaista vaatteisiin. Merillä erityisen tuhoisia ovat hylätyt kalastuvälineet. Silti pahimpien kertakäyttömuovien käytön loppuminen olisi jo iso osa ratkaisua – ja se voi olla todellisuutta jo lähivuosina.

Seuraavan kerran kun matka lähimmälle roska-astialle tuntuu ylivoimaiselta, mieti vielä kerran. Yhdestä muoviroskasta ei juuri ole haittaa, ei sadasta eikä edes tuhannesta. Mutta kun maailman 7,6 miljardia ihmistä heittävät luontoon roskan silloin tällöin, siinä on ympäristökriisin resepti.

Nykymenolla vuoteen 2050 mennessä maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 8.11.2018 julkaistusta lehdestä

Lue myös:  Uusi kevät