Uudenkaupungin rauhan muistomerkki torilla on taiteilija Reinon Harstin (1900–1979) veistos. Harsti on jättänyt mieleeni vahvan muistojäljen. Seisoin näet kerran pikku likkana isäni kanssa seuraamassa Harstin työskentelyä Sorvakon rannassa vastapäätä nykyistä Pakkahuonetta. Hän oli pitkä mies, ruskeat silmät ja yllä nuhruinen poplari. Minusta taiteilija oli yhtä jännittävä tyyppi kuin filmitähti.
Harsti hahmotteli lehtiöönsä vastarannalta Vanhan kirkon profiilia torneineen. Hän oli sijoittanut kirkon lähemmäksi vettä kuin todellisuudessa ja sijoittanut sen eteen purjeveneen. – Mutta eihän siinä ole purjevenettä, muistan tokaisseeni lapsen rehellisyydellä. – Vene on tuolla kaukana, mutta taiteilija saa siirtää sen mihin haluaa, Harsti selitti. Näin opin ymmärtämään taiteilijan vapautta ja sommittelun tärkeyttä.
Hänen työnsä ovat on yhä arvossaan. Sitä todistaa Ateneumin uusin näyttely ”Kohtaamisia kaupungissa”, jossa bongasin monta Harstia.
Näyttely on kiehtova ja hurmaava esitellessään kaupunkielämää 1900-luvun Suomessa. Silloin ei enää hekumoitu maaseudun kärryteillä ja lehmillä laitumella vaan teoksissa näkyy elämä kerrostaloissa, puistoissa ja etenkin ravintoloissa. Myös ihmiset muuttuivat. Helena Schjerfbeck kuvasi uusia, polkkatukkaisia citynaisia ja Yrjö Saarinen maalasi vahvoin viivoin lihaksikkaita, alastomia naisia aikana ennen bodausta.
Harsti puolestaan ikuisti kaupunkia ankeana aikana 1930–40 haluten kuvata ihmisen pienuutta ja elämän kovuutta. Työt ovat tummia, jopa synkkiä. Opiskellessaan metalligrafiikkaa Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa vuonna 1936, hän oli löytänyt töihinsä vaalean taustan ja lisätäkseen perspektiiviä hän työsti etualan tummin viivoin. Tämä näkyy myös monissa Uuttakaupunkia kuvaavissa töissä.
Helsinki-aiheissaan Harsti oli realisti. Mutta Uusikaupunki oli hänelle silkkaa romantiikkaa, josta yleisö piti ja kiirehti hankkimaan seinilleen kirkkoja ja purjeveneitä.
Hänet tunnetaan etenkin graafikkona, mutta teki hän veistoksia ja öljymaalauksiakin. Yksi hienoimmista maalauksista esittää Kalarantaa. Se oli pitkään ravintola Kirstan tupakansavuisessa hämärässä, jossa Harstin jälkeläiset kävivät kesälomillaan oikaisemassa sen suoraksi pahoitellen hienon työn sijoitusta.
Miten olisi, jos paikallinen taiteilijaseura järjestäisi Reino Harstin muistonäyttelyn keräämällä näytille kaikki kotien kätköissä olevat Harstit? Kunniapaikalle voitaisiin sijoittaa se maalaus Kalarannasta.
Reino Harstin Uudenkaupungin rauhaa muistuttava hautamuistomerkki löytyy hautausmaan pääkäytävän varrelta läheltä siunauskappelia.
Pirkko Arstila
kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen