Maija Karala
Kylpyhuoneen lattialla kipittävä hopeanhohtoinen sokeritoukka on monelle tuttu, vaikka harva tietääkään sen olevan erityislaatuinen elävä fossiili, jäänne ajalta jolloin hyönteisillä ei vielä ollut siipiä.
Sokeritoukan ohella ihmisasumuksiin on muuttanut aika liuta sen sukulaislajeja, joita on etenkin viime vuosina voinut tavata Suomessakin. Yhteisnimeltään ne ovat toukkasukahäntäisiä.
Omalle kohdalleni asianlaita osui alkusyksyllä, kun lemmikkiliskoni terraariossa kökötti eläin, joka muistutti suurta, erityisen karvaista sokeritoukkaa. Jaoin kuvan otuksesta Facebookissa, missä se herätti paitsi vilkasta keskustelua, myös Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijan huomion.
Raaskin tutkijan pyynnöstä lopettaa otuksen pakastimessa ja postitin sen museolle. Alustavasti sille annettiin tieteellinen nimi Ctenolepisma lineata. Otuksella ei ole suomenkielistä nimeä ja siitä on tarjolla vähänlaisesti tietoa.
Sain kuitenkin selville, että se on alun perin kotoisin Etelä-Euroopasta.
Kuinka se oikein päätyi suomalaiskotiin? Varmuutta tuskin voidaan saada, mutta onhan mahdollista, että se on kulkeutunut esimerkiksi liskoterraarion sisustuksen mukana. Samannäköisiä eläimiä on viime vuosina löytynyt eri puolilta Suomea, joten nämä sokeritoukan isoserkut näyttävät tekevän laajemminkin Suomen-valloitusta.
Erityisen veikeä toukkasukahäntäinen on uunitoukka, joka nimensä mukaisesti viihtyy kuumuudessa. Se on kotonaan noin 40 asteen lämpötilassa. Se on helppo tunnistaa muista, hopeanhohtoisista ja virtaviivaisista lajeista. Uunitoukka on nimittäin muodoltaan lyhyenläntä, hyvin pörröinen ja poikkijuovikas.
Uunitoukkaa ei kylpyhuoneesta tapaa, sen näkökulmastahan ihmisasunnot ovat hyytävän kylmiä. Sen sijaan sitä voi nähdä paikoissa, missä on tarjolla lämpöä ja sopivaa ravintoa, vaikkapa vehnäjauhoja – siis esimerkiksi leipomossa.
Toukkasukahäntäiset ovat yleisesti ottaen harmittomia, mutta voivat kosteusvauriosta kärsivässä rakennuksessa lisääntyä hurjiin määriin. Homekasvustoistahan riittää niille syötävää yllin kyllin. Joskus näistä sympaattisista elävistä fossiileista voi olla vahinkoa – niille kun voi maistua esimerkiksi kirjoja koossa pitävä liima.
Toukkasukahäntäiset ovat yleisesti ottaen harmittomia.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 15.11.2018 julkaistusta lehdestä