Suomessa on viime viikkoina puhuttu paljon väkiluvun laskusta ja sen vaikutuksista esimerkiksi kansantalouteen. Ilmiö näkyy myös Uudessakaupungissa. Alustavien väkilukutilastojen mukaan Uudenkaupungin väkiluku on laskenut lokakuusta 2017 tämän vuoden lokakuuhun 36 hengellä. Kuntien välisessä muuttoliikkeessä kaupunki on tappiolla 16 henkilön verran eli
Uudestakaupungista on muuttanut pois 16 henkeä enemmän kuin mitä kaupunkiin on vuoden aikana muuttanut sisään.
Maahanmuuton osalta tilastot näyttävät Uudellekaupungille plussaa reilun 41 henkilön verran. Mutta luonnollinen väestömuutos sen sijaan on miinuksella. Vuoden aikana on kuollut 59 henkilö enemmän kuin kaupunkiin on syntynyt uusia vauvoja.
Eivätkä tilastot ennusta Uudellekaupungille mitään parempaa, vaan väkiluvun lasku jatkuu seuraavat vuosikymmenet. Samaan aikaan Uusikaupunki myös ikääntyy.
Monet uskovat kaupungin väkiluvun kääntyvän automaattisesti nousuun kunhan nyt rakenteilla olevat vuokra-asunnot valmistuvat. Itse en ole näin optimisti.
Olen tutustunut Uuteenkaupunkiin 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin autotehtaalla meni hyvin ja kaupunkiin virtasi uutta nuorta väkeä ympäri Suomen. Kaikille tulijoille ei riittänyt omaa asuntoa, vaan sitä asuttiin sukulaisten luona tai kaveriporukassa. Vähitellen asuntotilanne helpotti ja kimppakämpistä muutettiin omilleen.
Tilanne on nyt aivan sama. Asutaan ahtaasti kimppakämpissä, majoituskylissä tai jopa asuntovaunuissa. Kun vuokra-asuntoja valmistuu, niin ensin on tämä suma purettava. Lisäksi asuntojonoissa on paljon uusikaupunkilaisnuoria, jotka asuntopulan takia eivät ole voineet muuttaa pois lapsuudenkodistaan vaikka haluja olisi ollut.
Optimistit odottavat, että tehtaalla syntyy autojen lisäksi myös romansseja ja sitä kautta pariskuntia ja vauvoja. Näinhän takavuosina tapahtui, mutta ei välttämättä enää. Kyselytutkimukset osoittavat että lapsiperhe-elämään ei tunneta niin suurta vetoa ja moni jättää lapset hankkimatta aivan tietoisesti. Myös epävarmuus tulevasta saa lykkäämään lasten hankintaa.
Päätös ryhtyä isäksi tai äidiksi on aina henkilökohtainen ja jokaisella ihmisellä on oikeus ratkaista asia tavallaan ilman yhteiskunnan painostusta.
Mutta yhteiskunnan tulee kuitenkin kaikin tavoin tukea heitä, jotka haluavat lapsia. Myös paikallisella tasolla.
Ehkä nyt olisi hyvä hetki teettää laaja kyselytutkimus kaupungissa asuvien 20–30-vuotiaiden nuorten parissa. Mitkä ovat niitä asioita jotka saavat heidät jäämään kaupunkiin tai mitkä suunnittelemaan poismuuttoa? Millaisia palveluja he kaipaavat ja millaista tukea he toivoisivat esimerkiksi perheen perustamisvaiheessa?
Se, mitä nykynuoret elämältä haluavat, voi olla tyystin ihan jotain muuta kuin mitä me keski-ikäiset luulemme.
Maija Ala-Jääski
toimittaja