Kissan päivät ja kissanpäivät

0

Kissat ovat hienoja eläimiä. Ja monella tapaa todella fiksuja, vaikka koira onkin se ihmisen kaveri, jonka älykkyyttä aina ihaillaan. Koira on isännälleen lojaali, se hyppää kaivoon, jos niin käsketään. Kissakin ymmärtää paljon asioita, mutta sillä on myös oma tahtonsa, se ei tottele tyhmänä. Sanonnan mukaan koirilla on omistajia, kissoilla henkilökuntaa. Olen vajaan parin vuoden ajan päässyt taas seuraamaan kissaelämää läheltä ja tämä toteamus kyllä pitää aika hyvin kutinsa.

Vilja on kaksi–kolme-vuotiaana meille muuttanut kissa, joka on kokenut aikaisemmassa elämässään monenmoista vaivaa ja haastetta. Vilja on sisäkissa ja sillä on hyvinkin säännöllinen rytmi päivissään. Päiviä rytmittävät ruokailut ja päiväunet, ei mukavuudenhaluiselle kovin paha.

Aamulla, kun minun tai vaimoni kännykässä herätyskello soi, Vilja pomppaa nopeasti sänkyymme (ellei ole sinne tullut illalla tai yöllä nukkumaan), haistelee, juttelee ja muistuttaa, että olisi aamupalan aika. Siinä se sitten kuljeksii perässä, kunnes ruokakuppi on täytetty. Aamupalan jälkeen on vuorossa turkinhuoltoa ja lepäilyä, useimmiten kakkos-eteisemme matolla, jossa on hyvä tarkkailla tyttöjen kouluunlähtöä ja tehdä samalla vaikka pientä kynsihoitoa.

Kun talon ihmiset ovat häipyneet, koittaa Viljan oma aika. Se kuluu pääsääntöisesti torkkuessa jossakin päiväkohtaisesti mukavalta tuntuvassa paikassa. Joskus päivisin ramaisee niin vietävästi, ettei edes jaksa lähteä ovelle vastaan, kun ihmiset palailevat kotiin. Alkuillasta Vilja sitten heräilee, hakeutuu seuraan, päivystää keittiössä ja alkaa huomautella, ettei ole vielä saanut päivän toista pääateriaansa.

Päivällisen jälkeen Vilja huoltaa taas itseään ja makoilee kodinhoitohuoneessa tai olohuoneen pehmeällä matolla. Myöhemmin illalla ehkä vähän villiinnytään ja annetaan leluille kyytiä. Sitten pitääkin saada tytöt nukkumaan. Useimmiten Vilja tarkkailee tyttöjen huoneiden edessä, eteisen räsymatolta, nuorison nukahtamista.

Pimeän laskeuduttua Vilja saattaa kiertää talon ikkunoita ja tarkkailla yöelämää. Sitten ehkä taas köllöttelyä olohuoneen matolla tai sohvalla paikalla olevien ihmisten ja telkkarin seurassa. Välillä kuorsataan oikein kunnolla ketarat ojossa. Talon emäntä tulee töistään monesti vasta klo 22–24 -välillä ja silloin Vilja kyllä juoksee heti ovelle kertomaan päivän kuulumiset. Sitten katsaus ruokakupille ja voikin vetäytyä yöpuulle – päivä pulkassa.

Aktiivisestakin elämästä pitävänä ehkä kyllästyisin tuollaiseen rytmiin, jos se jatkuisi kuukausitolkulla, mutta aika ajoin myönnän varsinkin aamuisin olevani Viljalle hyvinkin kateellinen. Olipa sunnuntai tai maanantai, ei muuta kuin peittoa korviin, jos siltä tuntuu.

Joulunaika oli tänä vuonna tällaiselle ”normityöläiselle” mukavan armollinen. Väkisinkin sai aikaiseksi pienen katkoksen työelämään, hyvä niin. Kiirettä ja kissanpäiviä sopivassa suhteessa myös vuodelle 2019 toivotellen.

Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen Lohjalla

Lue myös:  Uusi ajanlasku Trumpin jälkeen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here