Joulu hiipii lähemmäksi ja odottaa jo miltei kynnyksellä. Toisille tuleva viikonloppu tietää häärimistä huuruisessa keittiössä hellan kupeessa, toiset taas pakkaavat matkalaukkujaan lähteäkseen karkuun. Minulla joulu on ollut jo viikkoja paketissa.
Kun joulu noudattaa vuodesta toiseen samoja, tuttuja kuvioitaan ei mitään stressiä synny. Itsenäisyyspäivänä kuuluu kirjoittaa joulukortit ja vuosi vuodelta nekin vähenevät. Some eli facebook ja instagram hoitelevat joulun toivotuksista valtaosan, mutta silti haluan edelleen lähettää muutamia oikeita joulukortteja.
Enää en väkerrä niitä itse, se aika oli vuosikymmeniä sitten. Kaupoista löytyy vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Tosin tänä vuonna jouduin oikein etsimään sopivaa joulukorttia, sillä suurin osa tarjokkaista oli minun makuuni ylinaiveja, ylilapsellisia, yliampuvia, kaiken maailman tonttuhässäkköitä…
Ennen itsenäisyyspäivää, yleensä silloin, kun joulukadut aukeavat, puen kodin jouluun. Ovikranssi ulkopuolelle, sisäpuolelle äidin tekemä ovikoriste, eteisen peileihin nauhat, kaksi tonttua (ei suosikkeja, mutta saatuina lahjoina pakko laittaa esille), enkeliparvi, kyntteliköt… Joulukuusta esittämään olohuoneen pöydälle hopeisessa ruukussaan sypressi tähtivaloineen ja keittiön pöydälle valkoinen amaryllis kultaruukussaan. Se kultainen enkeli nojaamaan siihen amarylliksen varteen ja kultarusetti… Siinä se joulu sitten suurin piirtein on.
Marraskuun alussa pyydän tyttäriltä kaksi, kolme vaihtoehtoa joululahjoiksi. Kun toiveet kilahtavat puhelimen perhe-ryhmään, valitsen niistä lahjoiksi sopivimmat ja hankin ne saman viikon kuluessa. Nyt lahjat ovat jo neljä viikkoa odottaneet paketeissa vaatehuoneessa. Muutamat muut joululahjat hankin tunnissa yhtenä marraskuun lauantai-päivänä.
Jouluaaton menuhan on perinteinen (ja raskas). Sen runko on ollut vuosikymmenestä toiseen sama, pitkälle perittynä minun lapsuudenkodistani. Nyt kun olen viettänyt viime aatot tyttären huushollissa, on valikoimaan tullut muutamia uusia lisäyksiä eli askeleita nykyaikaan.
Menussa toimitaan tasajakoperiaatteella. Tytär antaa siskolleen ja minulle tuontilistat, joita sitten noudatamme. Kolmeen osaan jaettu menu on helppo ja yksinkertainen, eikä stressaa.
Minun listassa ei onneksi ole enää mitään valmistamista tai näpertämistä. (Nekin joulut on koettu, kun hehkuin keittiössä kilpaa uunin ja hellan kanssa.) Koska meillä täällä kaupungissa on erinomainen kalakauppa, minun listassa ovat aina kalat ja mädit.
Joulu voi siis tulla.
Eija Isotalo
toimittaja